Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Fredrik I (Badenin suurherttua):n kiehtovaan maailmaan. Sen alkuperästä sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan, tutkimme eri puolia ja näkökohtia, jotka tekevät Fredrik I (Badenin suurherttua):stä kiinnostavan laajaa yleisöä. Analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla, sen kehitystä ajan myötä ja sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen. Liity kanssamme tälle Fredrik I (Badenin suurherttua):n löytö- ja oppimismatkalle, jossa pyrimme valaisemaan sen tärkeimpiä puolia ja syventämään sen merkitystä nykymaailmassa.
Fredrik syntyi Karlsruhessa vuonna 1826 suurherttua Leopoldin ja Ruotsin prinsessa Sofia Wilhelminan (1801–1861) kolmanneksi vanhimpana poikana.[2] Hänen isoisoisänsä oli Ruotsin kuningas Kustaa III. Hänellä oli seitsemän sisarusta, joista nuorin oli suuriruhtinatar Olga Fjodorovna.
Hänen koulutukseltaan oli aikakauteen nähden moderni ja porvarillinen.[3] Lisäksi Fredrik opiskeli sotatiedettä ja politiikkaa.[4]
Fredrik avioitui Preussin prinsessa Louisen (1838–1923) kanssa 20. syyskuuta 1856 Neues Palaisissa.[5] Koska Louise oli Preussin kuninkaan ja myöhemmin Saksan keisari, Vilhelm I:n ja keisarinna Augustan ainoa tytär, avioliitto hyödytti Badenin suurherttuakuntaa ja nosti sen asemaa Saksan keisarikunnan osavaltioiden keskuudessa.[6] Avioliitto Louisen kanssa oli kuitenkin rakkausavioliitto, ja Fredrik tuli hyvin toimeen appensa kanssa.[3]
Yhdessä Louisen kanssa Fredrik sai kolme lasta:[2]
Kun Fredrikin isä kuoli vuonna 1852, Fredrikistä tuli veljensä Ludvig II:n sijaishallitsija. Syynä tähän oli se, että Ludvig oli mieleltään parantumattomasti sairas. Neljä vuotta myöhemmin Ludvig julisti itsensä kyvyttömäksi hallitsemaan. Ludvig kuoli 22. tammikuuta 1858 vain 33-vuotiaana.[3][7]
Fredrikin melko liberaalin valtakauden aikana Badenissa hyväksyttiin siviiliavioliitto ja suorat kansanvaalit Badenin parlamentin alahuoneen vaaleissa.[8] Hän myös tuki taiteita perustamalla sekä taideakatemian että ammattikoulun taiteilijoille.[3] Vuonna 1862 Fredrik salli juutalaisille saman elinkeinonvapauden kuin muillekin suurherttuakunnan asukkaille. Lisäksi hän nimitti juutalaisen Moritz Ellstätterin valtionvarainministerikseen.[4]
Vuonna 1870 Fredrik liittyi Pohjois-Saksan liitton puolelle Saksan–Ranskan sodassa ja asetti joukkonsa virallisesti Preussin alaisuuteen 15. marraskuuta. Hän kannatti yhtenäistä Saksaa ja oli ensimmäisten joukossa ilmaisemassa halukkuutensa liittyä uuteen Saksan keisarikuntaan. Sodan aikana Fredrik myös Vilhelm I:n ja tämän pojan Fredrikin välisenä sovittelijana.[9]
Fredrik oli paikalla, kun Vilhelm I, jonka vävy Fredrik oli, julistettiin Saksan keisariksi Versailles’n palatsin peilisalissa 18. tammikuuta1871. Julistuksen luki Otto von Bismarck, minkä jälkeen Fredrik huusi "kauan eläköön hänen majesteettinsa keisari Vilhelm!"[10][2][11]
Fredrik kuoli Mainaussa sijaitsevalla kesäasunnollaan 28. syyskuuta 1907. Hänet on haudattu suurherttuan kappeliin Karlsruhessa. Badenin suurherttuana Fredrikiä seurasi hänen poikansa Fredrik II.[2][3]
↑ abcGroßherzogliche Orden, s. 31, 38 & 73. Hof- und Staats-Handbuch ... Baden, 1850. (saksaksi)
↑Großherzogliche Orden, s. 70. Hof- und Staats-Handbuch ... Baden, 1880. (saksaksi)
↑Hof- und Staats-Handbuch für das Herzogthum Anhalt, 1894, s. 17. Dessau, Im Selbstverlage des Herausgebers, 1894. Teoksen verkkoversio Viitattu 17.6.2024. (saksaksi)
↑ abcdAlmanach de Gotha, s. 13. Justus Perthes, 1907. Teoksen verkkoversio Viitattu 17.6.2024. (ranskaksi)
↑ abKönigliche Orden und Ehrenzeichen, s. 38 & 78. Hof- und Staats-Handbuch des Königreich Hannover, 1865. (saksaksi)
↑Veldekens, Ferd: Le livre d'or de l'ordre de Léopold et de la croix de fer. lelong, 1858. Teoksen verkkoversio Viitattu 17.6.2024. (ranskaksi)
↑Les Grand'Croix de la Légion d'honneur de 1805 à nos jours. Titulaires français et étrangers, s. 419. Archives & Culture, 2009. ISBN 978-2-35077-135-9(ranskaksi)
↑Ordres souverains (pdf) Journal de Monaco. 19.10.1869. Viitattu 17.6.2024. (ranskaksi)