Helsingin päätösasiakirja

Tämänpäiväisessä artikkelissa haluamme käsitellä aihetta Helsingin päätösasiakirja, aihe, josta on keskusteltu viime aikoina. Helsingin päätösasiakirja on erittäin tärkeä aihe nyky-yhteiskunnassa, koska se vaikuttaa moniin ihmisiin heidän elämänsä eri puolilla. Koko tämän artikkelin aikana perehdymme Helsingin päätösasiakirja:een liittyviin eri näkökohtiin ja tarjoamme yksityiskohtaisen ja analyyttisen näkemyksen, jonka avulla lukija ymmärtää paremmin tämän aiheen tärkeyden ja vaikutuksen nykyään. Tutkimalla erilaisia ​​näkökulmia ja argumentteja pyrimme tarjoamaan laajan ja täydellisen näkemyksen Helsingin päätösasiakirja:stä, mikä myötävaikuttaa tiedon rikastumiseen tästä erittäin tärkeästä aiheesta.

Hakusana ”Helsingin henki” ohjaa tänne. Vuoden 1994 yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuihin suunnitellusta samannimisestä maskotista kerrotaan omassa artikkelissa.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön päätösasiakirja, joka tunnetaan nimellä Helsingin päätösasiakirja, oli toimenpide, joka viimeisteli Helsingissä vuoden 1975 heinä-elokuussa pidetyn Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen (ETYK).[1] Yhteensä 35 valtiota (Yhdysvallat, Kanada ja kaikki Euroopan valtiot Albaniaa ja Andorraa lukuun ottamatta) allekirjoitti asiakirjan, jonka tavoitteena oli parantaa länsimaiden ja sosialististen valtioiden välisiä suhteita.

Erich Honecker (DDR, oikealla) ja Trygve Bratteli (Norja) ETYKissä Helsingissä 1975.
Erich Honecker ja Itä-Saksan delegaatio ETYKissä Helsingissä 1975.
Erich Honecker ja Itä-Saksan delegaatio saapumassa Finlandia-taloon.
Suomen valtuuskunnan jäseniä kokoussalissa eturivissä SDP:n puheenjohtaja Kalevi Sorsa, ulkoministeri Olavi J. Mattila, pääministeri Keijo Liinamaa, presidentti Urho Kekkonen.

Sopimuksen sisältö

Päätösasiakirja hyväksyttiin 1. elokuuta 1975 Finlandia-talossa.[2] Se jakautuu neljään pääkohtaan eli ”koriin”. Ensimmäinen käsitteli Euroopan turvallisuuskysymyksiä, toisessa päätettiin yhteistyöstä muun muassa taloudessa, tieteessä ja ympäristönsuojelussa, kolmas koski yhteistoimintaa humanitaarisilla aloilla ja neljäs konferenssin seurantaa ja tulevia kokouksia.[2] Lisäksi toisen ja kolmannen korin välissä on lyhyt Välimeren alueen turvallisuuskysymyksiä käsittelevä osio. Tarkoituksena oli parantaa itä- ja länsiblokin vuorovaikutusta toisiinsa nähden.

Vastaanotto ja vaikutukset

Sopimus oli merkittävä kylmän sodan jännitteiden lieventämisessä.

1970-luvun jälkipuoliskolla itäblokin maiden toisinajattelijat alkoivat perustaa niin sanottuja Helsinki-ryhmiä, jotka vaativat näiden maiden hallituksilta Helsingin päätösasiakirjan ihmisoikeuksia koskevien kohtien toteuttamista käytännössä. Näistä merkittävimmäksi muodostui Neuvostoliitossa toiminut Moskovan Helsinki-ryhmä. Myös Tšekkoslovakiaan syntynyt Charta 77 -ryhmä esitti samat vaatimukset.

Konferenssiin osallistuneet valtiot

Länsi-Saksan liittokansleri Helmut Schmidt, DDR:n presidentti Erich Honecker, Yhdysvaltojen presidentti Gerald Ford ja Itävallan liittokansleri Bruno Kreisky allekirjoittavat päätösasiakirjan.

Sopimuksen allekirjoittaneet valtiot ranskankielisessä aakkosjärjestyksessä.

Sopimuksen allekirjoittaneet valtioiden ja hallitusten päämiehet

Lähteet

  1. ↑ Ylen elävä arkisto (Arkistoitu – Internet Archive) Kekkonen vastaanottaa vieraat ja avaa konferenssin
  2. ↑ a b Etyk-päätösasiakirjan allekirjoitus yle.fi. 8.9.2006. Viitattu 22.3.2024.

Aiheesta muualla