Ibadilaisuus

Tässä artikkelissa perehdymme Ibadilaisuus:n kiehtovaan maailmaan tutkimalla sen monia puolia ja sen vaikutuksia yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen uppoudumme matkalle Ibadilaisuus:n läpi analysoimalla sen merkitystä historiassa, sen merkitystä tänään ja sen heijastusta tulevaisuuteen. Erilaisten lähestymistapojen ja näkökulmien kautta lähestymme Ibadilaisuus:tä eri näkökulmista ja tarjoamme lukijalle kattavan ja rikastuttavan näkemyksen, jonka avulla voimme ymmärtää sen todellisen laajuuden ja merkityksen nykymaailmassa.

Islam
Islamin viisi peruspilaria
Koraani
Kirjoitukset
Islamin suuntaukset
Kulttuuri ja yhteiskunta
Muuta aiheeseen littyvää

Ibadilaisuus on islamin suuntaus, jolla on vajaat kolme miljoonaa kannattajaa, mikä on runsas promille kaikista muslimeista. Heistä valtaosa asuu Omanissa, jonka väestöstä he muodostavat eri lähteiden mukaan 45–75 prosenttia.[1][2][3] Libyassa on 300 000–400 000 ibadiittia ja heitä asuu myös Afrikan itärannikolla, etenkin Sansibarissa, joka kuului Omanin sulttaanikuntaan 1600-luvulta 1800-luvulle.lähde?

Al-Khornaqin linnaa rakennetaan al-Hirassa. Persialainen kuva 1400-luvulta.
Nizwa, ibadiittien asuttama kaupunki Omanissa.

Uskonnolliset käsitykset

Ibadiitit eivät ole sunneja eivätkä šiioja vaan muodostavat oman ryhmänsä islamin sisällä. Erot uskonnossa ovat kuitenkin pieniä. Ibadiitit nojautuvat Koraaniin ja haditheihin, mutta heidän hadith-kokoelmansa ovat suppeampia kuin sunneilla. He jakavat 800-luvun mutazaliittien käsityksen siitä, että Koraani on luotu, kun taas muut muslimit pitävät sitä luomattomana.[1] Ibadiittien johtaja on imaami, jonka uskonoppineet valitsevat. Ibadiitit eivät tunnusta oppia yhdestä ainoasta kalifaatista vaan pitävät kiinni oikeudesta valita oma johtajansa. Tämä itsenäisyyden korostus lienee tärkein erottava tekijä. Nykyään ibadiitit ovat opillisesti lähellä sunnalaisuutta.[4] Ibadiitit muodostavat islamin sisällä oman šariakoulukuntansa.lähde?

Islamilainen perimätieto

Islamilaisen perimätiedon mukaan ibadiitit erkanivat 600-luvulla kharijiiteista, jotka vuorostaan olivat kalifi Alin kannattajista vuonna 657 irtautunut kapinallinen ryhmä.[5][6] Nimensä ibadiitit olisivat saaneet johtajastaan Abdallah ibn Ibadista. Kerrotaan, että joillekin muslimeille oli liikaa Alin sovinnollisuus Muawijaa kohtaan, minkä takia he lähtivät omille teilleen.[7][8]

Historiatieteen näkemyksiä

Kharijiittien keskus oli aluksi Irakin Basrassa, mistä liike levisi Pohjois-Afrikkaan. Vuonna 739 sinne syntyi kapinaliike, jota Damaskoksen kalifit eivätkä heidän jälkeensä abbasidit saaneet enää kukistettua.[9] Toinen ibadiittien valtakeskus syntyi Omaniin.lähde?

Länsimaisessa historiankirjoituksessa on torjuttu ajatus, että ibadiitit olisivat saaneet nimensä johtajastaan Abdallah ibn Ibadista.[10] Varhaisimmat ibadiitteina pidetyt kirjoittajat eivät nimittäin mainitse hänen nimeään.[11] Volker Popp on todennut, että sana ibād on arabian sanan abd (palvelija, orja) monikkomuoto, joka oli arabian murteista tunnettu vain Mesopotamiassa. Mesopotamian al-Hirassa vaikutti arabialainen kristitty ryhmä, joka käytti itsestään tätä nimeä.[12] Nimitys viittasi Vanhaan testamenttiin, jossa Abraham, Iisak ja Jaakob olivat "Jumalan palvelijoita".[13] Al-Hira oli lakhmideiksi kutsuttujen kristittyjen (nestoriolaisten) arabien pääkaupunki.[14]

Ibādit tulivat eri arabiheimoista, mutta heitä liitti yhteen kääntyminen kristinuskoon muuten pakanallisessa ympäristössä sekä sitä seurannut heimorajojen murtaminen. Popp pitää mahdollisena, että Muhammediin liitetty "Hiran" luola voisi olla tarinallinen muistuma tästä liikkeestä samoin kuin ajatus heimorajoista rikkovasta ummasta Medinassa. Luolakertomusta ei esiinny vielä Ibn Hishamin kirjoittamassa elämäkerrassa, mutta se vakiintui myöhemmin.lähde?

Ibadiitit ovat voineet kehittyä tästä mesopotamialaisesta kristillisestä ja gnostisesta liikkeestä, sillä historia tuntee ibadiitit myös kristillisenä lahkona.[15]

Lähteet

  • Bennison, Amira K.: The Great Caliphs. The Golden Age of the Abbasid Empire. I.B. Tauris, 2011. ISBN 978-1-84885-976-0 (englanniksi)
  • Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony, s. 17–124. (Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History) Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Lähteet

  1. ↑ a b Who are the Ibadis? The Economist. 18.12.2018. (englanniksi)
  2. ↑ The World Factbook 16.9.2019. Central Intelligence Agency (CIA). Arkistoitu 4.1.2019. (englanniksi)
  3. ↑ Ibadism: The Roots of a Tolerant Sect of Islam Fanack.com. 24.8.2018. Arkistoitu 20.6.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 174. Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8
  5. ↑ Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin monimuotoisuus, s. 62. Gaudeamus, 1999.
  6. ↑ Valerie J. Hoffman: The Essentials of Ibadi Islam, s. 5 -. The Syracuse University Press, 2012. (englanniksi)
  7. ↑ Bennison 2011, s. 16
  8. ↑ Fadhlalla Haeri: Islam, s. 99. Tammi, 1996.
  9. ↑ Bennison, 2011, 24
  10. ↑ Hämeen-Anttila, 1999, 65
  11. ↑ Johannes Thomas: Ibaditen - Kharidijiten - Mutaliziten. Kategorisierungsprobleme, Entstehungslegenden und synkretistisch-gnostische Strömungen im Westen des arabischen Reiches. Teoksessa : Markus Groß & K-H. Ohlig (toim.): Vom Koran zum Islam. Schriften zu frühen Islamgeschichte und zum Koran, s. 252. Hans Schiler, 2009. (englanniksi)
  12. ↑ Popp 2010, s.
  13. ↑ 5. Mooseksen kirja: 27 Raamattu.fi.
  14. ↑ Popp 2010, s. s. 17–124}}
  15. ↑ Thomas, 2009, 252

Aiheesta muualla