Isovesiherne

Tässä artikkelissa tutkimme Isovesiherne:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion. Isovesiherne on edelleen ajankohtainen ja jatkuvasti kehittyvä aihe nykymaailmassa sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen vaikutuksiin populaarikulttuuriin. Näillä sivuilla tarkastelemme sen historiaa, sen eri näkökulmia ja sen vaikutusta eri alueilla. Liity kanssamme tälle matkalle löytääksesi kaikki mitä Isovesiherne tarjoaa ja rikastuttaaksesi tietoamme tästä jännittävästä aiheesta.

Isovesiherne
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Vesihernekasvit Lentibulariaceae
Suku: Vesiherneet Utricularia
Laji: vulgaris
Kaksiosainen nimi

Utricularia vulgaris
L.

Katso myös

  Isovesiherne Wikispeciesissä
  Isovesiherne Commonsissa

Isovesiherne (Utricularia vulgaris) on vesiherneiden sukuun kuuluva yleinen vesikasvi ja lihansyöjäkasvi.

Ulkonäkö ja koko

Lehtiä ja pyyntirakkuloita

Isovesiherne on juureton irtokelluja, joka kasvaa noin 20–100 cm pitkäksi[2]. Sen varsi on sitkeä ja rento. Varsi ja pillimäiset, ohuet lehdet pysyvät veden alla, mutta kukkavarsi kohoaa pinnan yläpuolelle. Teriöltään keltaisia kukkia on 5–10[3]. Isovesiherne kukkii heinä-elokuussa[3] .

Isovesiherne on lihansyöjäkasvi. Lehdissä on 2–3 mm kokoisia pyöreähköjä pyyntirakkuloita, joilla kasvi pyydystää pieniä vesieliöitä[2][3]. Kun esimerkiksi vesikirppu menee pyyntirakkulan sisälle ja koskettaa sukasia, rakkula täyttyy entsyymeillä, jotka sulattavat eläimen. Entsyymit sulattavat vain saaliin pehmeät osat, kovat osat jäävät rakkulaan. Rakkulassa on alipaine, joka imaisee saaliin sisäänsä auetessaan.[4]

Levinneisyys

Isovesiherne on laajalle levinnyt. Euroopassa se puuttuu vain Norjan vuorilta, Italian eteläkärjestä ja Kreikasta. Pohjois-Amerikassa ja Japanissa on omat alalajinsa. Suomessa se esiintyy yleisenä Keski- ja Etelä-Suomessa, Lapissakin tuntureita lukuun ottamatta monin paikoin.[5]

Elinympäristö

Isovesiherne kasvaa järvien, jokien ja murtovesilahtien matalissa ja suojaisissa osissa, lammissa, kaivannoissa ja puroissa[2].

Lähteet

  1. ↑ Lansdown, R.V.: Utricularia vulgaris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.9.2016. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Leena Hämet–Ahti et al.: Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
  3. ↑ a b c Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio. (suom. S. Vuokko & H. Väre) Tammi, 2005. ISBN 951-3129-24-1
  4. ↑ YLE Puutarharadio (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Den virtuella floran

Aiheesta muualla