Aihe Jäkkisara on aihe, joka on herättänyt paljon kiinnostusta viime vuosina. Kun siihen kiinnitetään yhä enemmän huomiota mediassa ja yhteiskunnassa yleensä, on selvää, että Jäkkisara:llä on tärkeä rooli jokapäiväisessä elämässämme. Lisäksi Jäkkisara:n merkitys on tunnustettu maailmanlaajuisesti, ja sen vaikutus ulottuu monille eri aloille ja tieteenaloille. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti, mikä tekee Jäkkisara:stä niin merkityksellisen ja merkittävän, tutkimme sen vaikutusta elämämme eri osa-alueisiin ja tarjoamme syvällisen käsityksen aiheesta.
Jäkkisara | |
---|---|
![]() |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Poales |
Heimo: | Sarakasvit Cyperaceae |
Suku: | Sarat Carex |
Laji: | nardina |
Kaksiosainen nimi | |
Carex nardina |
|
Katso myös | |
Jäkkisara (Carex nardina) on sarakasvien (Cyperaceae) heimoon kuuluva saralaji. Jäkkisarasta voidaan erottaa eri alalajeja, kuten kaartojäkkisara (Carex nardina ssp. nardina) sekä oikojäkkisara (Carex nardina ssp. hepburnii), jotka on toisinaan tulkittu omiksi lajeikseen.
Jäkkisara on hyvin matalakasvuinen ja tiiviisti mätästävä laji. Sen lehdet ovat rihmamaisia, kaartuneita sekä tyypillisesti varsia pidempiä. Jäkkisaran kukintona on varren päässä sijaitseva yksittäinen tähkä, jonka yläosassa on hedekukkia ja alaosassa emikukkia. Kokonaisuudessaan tähkä on lyhyt ja munanmuotoinen. Tähkäsuomut ovat tummanruskeita ja niissä on vaaleampi kalvomainen reunus. Pullakot ovat puolestaan vaaleanruskeita, ja emikukat kaksiluottisia.[1]
Jäkkisaraa ei kasva Suomessa. Ruotsissa jäkkisaraa kasvaa harvinaisena tunturialueiden kalkkipitoisilla tuulenpieksämillä[1].
Jäkkisaran tieteellisen nimen lajinimi (nardina) tulee jäkkien suvun tieteellisestä nimestä (Nardus) ja tarkoittaa jäkkejä muistuttavaa[1].