Jänönsara

Tässä artikkelissa puhumme Jänönsara:stä, erittäin tärkeästä aiheesta, joka on saanut asiantuntijoiden ja fanien huomion. Jänönsara kattaa laajan joukon näkökohtia sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen vaikutuksiin ammattialalla. Vuosien varrella Jänönsara on herättänyt intensiivistä keskustelua, joka on johtanut sen vaikutusten parempaan ymmärtämiseen ja tutkimiseen. Tässä artikkelissa analysoimme perusteellisesti Jänönsara:n relevanssia ja vaikutusta sekä tähän aiheeseen liittyviä erilaisia ​​näkökulmia.

Jänönsara
Jänönsaran kukinto.
Jänönsaran kukinto.
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset
Kladi: Yksisirkkaiset
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Sarat Carex
Laji: leporina
Kaksiosainen nimi

Carex leporina
L.

Katso myös

  Jänönsara Wikispeciesissä
  Jänönsara Commonsissa

Jänönsara (Carex leporina, syn. Carex ovalis) on monivuotinen kasvilaji sarojen (Carex) suvussa.

Ulkonäkö

Jänönsara kuuluu yhtäläistähkäisten kaksiluottisten sarojen ryhmään. Se kasvaa mätästävästi 10–60 senttimetriä korkeaksi. Varret ovat karheasärmäisiä ja kasvavat pystysti tai kohenevasti. Harmaanvihreät lehdet ovat vartta lyhyempiä, 1,5–4 mm leveitä. Jänönsaran kukinnossa on kolmesta kahdeksaan tiheähköä, vaaleanruskeaa–ruskeaa, 5–15 mm pitkää tähkää. Emikukat sijaitsevat tähkän kärjessä. Vaaleanruskeat pullakot ovat enintään 5 mm pitkiä, litteitä ja pitkäotaisia.[1] Jänönsaraa muistuttaa huomattavasti sopulinsara (Carex macloviana).

Jänönsara Suomessa

Suomessa jänönsaraa tavataan yleisenä Pohjois-Pohjanmaan korkeudelle ja edelleen pohjoiseen harvinaisena Rovaniemen korkeudelle. Etelä- ja keskiosissa maata laji on erittäin yleinen. Jänönsaraa pidetään muinaistulokkaana. Sen kasvupaikkoja ovat muun muassa niityt, pientareet ja teiden varret.[1]

Lähteet

  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9

Viitteet

  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 551.

Aiheesta muualla