Johan Henrik Ilvonen

Tässä artikkelissa tutkimme aihetta Johan Henrik Ilvonen perusteellisesti. Analysoimme sen alkuperästä sen merkitykseen nykypäivänä erilaisia ​​näkökohtia, joiden avulla voimme ymmärtää Johan Henrik Ilvonen:n tärkeyden eri yhteyksissä. Monitieteisellä lähestymistavalla käsittelemme sekä historiallisia että nykypäivän näkökohtia sekä niiden vaikutusta kulttuuriin, yhteiskuntaan ja teknologiaan. Näillä sivuilla pyrimme löytämään uusia näkökulmia ja pohtimaan Johan Henrik Ilvonen:n merkitystä nykymaailmassa.

Johan Henrik Ilvonen (29. heinäkuuta 1846 Juuka21. heinäkuuta 1918 Hämeenkyrö)[1] oli suomalainen pappi ja valtiopäivämies.

Henkilöhistoria

Ilvosen vanhemmat olivat siltavouti Karl Joel Ilvonen ja Katarina Karjalainen ja puoliso vuodesta 1875 Alma Kristina Hällström (k. 1936). Ilvonen tuli ylioppilaaksi 1866, suoritti teologian erotutkinnon 1867 ja vihittiin papiksi 1869. Pastoraalitutkinnon hän suoritti 1877 ja uudisti sen 1885. Ilvonen sai varapastorin arvon 1881. Hän oli ensin Liperin kappalaisen apulainen ja sitten vuodesta 1875 Juuan pitäjänapulainen ja Pielisjärven vt. kirkkoherra. Hämeenkyrön kirkkoherraksi hän tuli 1890 ja oli Tyrvään rovastikunnan lääninrovasti vuodesta 1893. Ilvonen oli pappissäädyn edustaja valtiopäivillä 1888 ja 1897.[1][2][3]

Kirjallisuudentutkija Eero Ilvonen oli Johan Henrik Ilvosen poika.[4]

Julkaisuja

  • Maataloudellisista oloista Kuopion läänin Karjalan osassa paitse Kaavin pitäjää, 1888

Lähteet

  1. a b Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899: Johan Henrik Ilvonen (Viitattu 3.11.2020)
  2. Ilvonen, Johan Henrik Suomen papisto 1800–1920 -verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017. (Viitattu 3.11.2020)
  3. Kuka kukin on 1909. Julkisuudessa esiintyvien kansalaisten elämäkertoja, s. 139. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kansa, 1908.
  4. Ylioppilasmatrikkeli 1903–1904: No. 28938. Ilvonen, Eero Ilmari (Viitattu 3.11.2020)

Aiheesta muualla

  • Johan Henrik Ilvonen, pappi ja kansanvalistaja, 1996. Mika Tapiolinna, Helsingin yliopisto, Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian pro gradu -tutkielma