Keräpäävihvilä
Nykymaailmassa Keräpäävihvilä on aihe, joka on saavuttanut suurta merkitystä ja joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -kulttuuristen ihmisten huomion. Johtuipa sen vaikutuksesta yhteiskuntaan tai jokapäiväiseen elämään, Keräpäävihvilä:stä on tullut kiinnostava kohde niille, jotka haluavat ymmärtää paremmin ympäröivää maailmaa. Kun perehdymme tähän artikkeliin, tutkimme Keräpäävihvilä:n eri puolia ja keskustelemme sen merkityksestä eri alueilla. Historiallisesta merkityksestään tämän päivän vaikutuksiin Keräpäävihvilä on edelleen keskustelun ja keskustelun aihe, joka ansaitsee huomiomme ja pohdiskelumme.
| Keräpäävihvilä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Vihviläkasvit Juncaceae |
| Suku: | Vihvilät Juncus |
| Laji: | conglomeratus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Juncus conglomeratus |
|
| Katso myös | |
Keräpäävihvilä (Juncus conglomeratus) on monivuotinen, tiiviinä mätästävä vihviläkasvi, joka on Suomessa eteläpainotteinen. Se kasvaa yli puolen metrin mittaiseksi. Lajilta puuttuvat lehdet käytännössä kokonaan, mutta kellanruskeita lehtituppia on. Verson kärjessä on kylläkin vartta muistuttava tukilehti, mikä aiheuttaa sen, että toistasenttinen tiivis kukinto näyttää ilmaantuvan varren keskeltä. Kukkia siinä on usein toista sataa. Vaikka kukinto on pallomainen, kukat ovat kuitenkin noin viiden ryhmissä omin lyhyin kukkaperin. Kehälehtiä on kuusi, heteitä kuusi tai toisinaan kolme. Kasvia esiintyy etenkin savisilla rannoilla ja ojissa sekä kosteilla niityillä.[2][3]
Lähteet
- ↑ Lansdown, R.V.: Juncus conglomeratus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Keräpäävihvilä Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö. Viitattu 10.2.2016.
- ↑ Ilkka Kukkonen (toim.): Flora Suomen suurkasvio II, s. 880. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19628-2