Kesäjoki (Kuusema)

Nykyään Kesäjoki (Kuusema) on aihe, joka on saanut suurta merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Ilmestymisestään lähtien se on herättänyt suurta keskustelua eri aloilla, olipa kyse politiikasta, taloudesta, terveydestä tai tekniikasta. Kesäjoki (Kuusema) on vanginnut niin asiantuntijoiden kuin aloittelijoidenkin huomion, koska se vaikuttaa ihmisten jokapäiväiseen elämään ja nykymaailman muotoutumiseen. Tässä artikkelissa tutkimme Kesäjoki (Kuusema):een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen seurauksia ja haasteita sekä mahdollisia ratkaisuja, joita sen ymmärtämisestä voi syntyä.

Tämä artikkeli käsittelee Kemin piirin entistä kylää. Sanalla Kesäjoki on myös muita merkityksiä.
Kesäjoki
Летняя Река, Letnjaja Reka

Kesäjoki

Koordinaatit: 65°8′29″N, 34°37′51″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Kemin piiri
Kunta Kuusema
Hallinto
 – Asutustyyppi entinen kylä
Väkiluku 0











Kesäjoki[1] (ven. Ле́тняя Река́, Letnjaja Reka) on autioksi jäänyt kylä Karjalan tasavallan Kemin piirin Kuuseman kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Vienanmereen laskevan samannimisen joen suussa 30 kilometriä Kuusemasta linnuntietä kaakkoon.

Kesäjoki on vanha pomorilaiskylä, jossa on venäläisten lisäksi asunut myös karjalaisia[2]. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa se kuului kyläkuntana Ponkaman volostiin. Vuonna 1905 Kesäjoella oli 42 taloa, kyytiasema, koulu ja 286 asukasta.[3] Neuvostoaikana perustettiin Kemin piiriin kuulunut Kesäjoen kyläneuvosto. Vuonna 1933 kylässä oli 261 asukasta, joista valtaosa oli venäläisiä.[4] Myöhemmin kyläneuvostoon kuuluivat myös Kesäjoen ja Lambinon asemat sekä joukko muita Muurmannin radan asutuksia[5].

Kylän rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat vuonna 1850 pystytetty tsasouna, hautausmaa ja joukko vanhoja aittoja[6].

Lähteet

  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 129. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 14.8.2015.
  2. ↑ Arhitektura rossijskogo severa arni.petrsu.ru. Viitattu 14.8.2015. (venäjäksi)
  3. ↑ Spisok naseljonnyh mest Arhangelskoi gubernii k 1905 godu, s. 186–187. Arhangelsk: Arhangelski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  4. ↑ Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 17. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  5. ↑ Karelskaja ASSR: administrativnoje delenije, s. 13. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
  6. ↑ Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Viitattu 14.8.2015. (venäjäksi)