Kuusema

Kuusema:n teema on kiinnittänyt monien huomion vuosien varrella. Olipa kyse hänen vaikutuksestaan ​​yhteiskuntaan, hänen merkityksestään populaarikulttuurissa tai merkityksestään historiassa, Kuusema on jättänyt merkittävän jäljen maailmaan. Tässä artikkelissa tutkimme edelleen Kuusema:n merkitystä ja vaikutusta sekä sen merkitystä nykyään. Sen alkuperästä nykyiseen vaikutukseensa saamme selville, kuinka Kuusema on muokannut ja tulee jatkossakin muokkaamaan elämämme eri puolia. Olipa Kuusema tuttu tai uusi tulokas sen merkityksessä, tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava ja oivaltava katsaus aiheeseen.

Kuusema
Кузема, Kuzema
Asuintaloja rautatieaseman luona.
Asuintaloja rautatieaseman luona.
vaakuna
vaakuna

Kuusema

Koordinaatit: 65°21′30″N, 34°15′30″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Kemin piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 7 739 km²
Väkiluku (2012) 745
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)









Kuuseman kunta Kemin piirin kartalla.

Kuusema[1] (ven. Кузе́ма, Kuzema; karjalaksi Kuušimua[2]) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Kemin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Vienanmereen laskevan Kuusemajoen suussa 45 kilometriä Vienan Kemistä pohjoiseen.[3] Taajamassa on 450 ja kunnassa 745 asukasta (vuonna 2013)[4].

Maantiede ja asutus

Kuuseman kunnan pinta-ala on 7 739 neliökilometriä[5]. Se rajoittuu etelässä Kemin piirin Papinsaaren, Kemin ja Vääräkosken, lännessä Kalevalan piirin Jyskyjärven ja luoteessa Louhen piirin Ambarnyin kuntiin sekä idässä Vienanmereen. Pinta-alasta 53,8 % on metsää, 40,6 % vesistöjä, 5,1 % luonnonsuojelualuetta ja 1,1 % maatalousmaata[6].

Seutu kuuluu itää kohti laskeutuvaan Vienanmeren alankoon[7]. Tärkeimmät joet ovat Vienanmereen laskevat Kemijoki, Kesäjoki, Ponkamajoki, Kuusemajoki, Vonkajoki ja Kalkajoki. Järviä ovat Ponkamajärvi (Pongoma), Leveäjärvi (Levitskoje), Vuoksjärvi (Vokšozero), Ruokojärvi (Bolšoje Rogozero), Lisje ja Bolšoje Jagolamba.[8] Hyötykaivannaisiin kuuluvat gabro, graniitti, hiekka, sora ja turve[9]. Kunnan alueella sijaitsevat Syrovatkan ja Kriitinän rauhoitusalueet[10]. Ympäristön tila on hyvä[11].

Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluvat Kalkalahden, Kriitinän ja Ponkaman kylät sekä Lambinon, Siian, Ponkaman ja Vonkan rautatieasemat.[12] Kalkalahti, Kriitinä ja Ponkama ovat noin sadan asukkaan kyliä. Asemilla ei juurikaan ole vakituista asutusta.[4] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 84 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 6 % karjalaisia, 3 % ukrainalaisia ja 2 % valkovenäläisiä[13].

Historia

Kuuseman kylä kuului aikoinaan Ponkaman kuntaan, joka lakkautettiin 1920-luvulla ja liitettiin osaksi Kemin piiriä. Vuonna 1926 kylässä ja asemanseudulla oli satakunta asukasta, joista viidesosa oli karjalaisia.[14]

Liikenne, talous ja palvelut

Kunnan läpi kulkee Pietarin ja Murmanskin välinen valtatie M18 sekä Muurmannin rata, jolla on Kuuseman, Siian, Vonkan, Lambinon ja Ponkaman asemat. Valtatieltä haarautuu tie Kuuseman kautta Ponkaman kylään. Kuuseman asemalla pysähtyvät Kemin ja Louhen väliset paikallisjunat sekä joukko kaukojunia. Linja-autoyhteyksiä ei ole.[15]

Tärkeimpiä työllistäjiä ovat rautatie ja palvelut. Luonnonvaroista hyödynnetään kiveä. Metsäteollisuuden merkitys on vähäinen. Maataloutta edustavat asukkaiden palstaviljelmät. Ponkaman kylän lohenkasvattamo on lopettanut toimintansa kuljetusvaikeuksien takia.[16]

Keskustaajaman palveluihin kuuluvat lastentarha, peruskoulu, kulttuuritalo, kirjasto, lääkintäasema, posti, leipomo ja kolme kauppaa. Kriitinässä on kulttuuritalo museoineen.[17]

Kyläkuva, nähtävyydet, matkailu

Kuuseman taajama koostuu erillään sijaitsevista Vanhan- ja Uuden-Kuuseman kylistä sekä asemanseudusta[18]. Koivujoki erottaa Vanhan-Kuuseman asemanseudusta[3]. Vanha-Kuusema on tyypillinen yhden kadun varrelle rakennettu kylä. Taajaman itäosassa on vesijohdolla ja keskuslämmityksellä varustettuja usean perheen asuintaloja.[19]

Kalkalahden, Kriitinän ja Ponkaman pomorikylillä sekä autioksi jääneellä Kesäjoen kylällä on historiallisen asutuksen status. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat 1800-luvun puolivälissä pystytetty Kriitinän kirkko ja Kesäjoen tsasouna sekä kylien vanhat asuin- ja talousrakennukset sekä hautausmaat. Kriitinän lähellä on kivikautinen asuinpaikka ja saamelaisten keskiaikainen hautapaikka.[20][21]

Seudun matkailupotentiaali perustuu lähes koskemattomana säilyneeseen luontoon ja vesistöihin sekä kulttuurihistoriallisiin nähtävyyksiin[22]. Mitään matkailupalveluja ei ole[23].

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 122. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2
  2. ↑ Respublika Karelija: Spisok nazvani naseljonnyh punktov na russkom, karelskom i vepsskom jazykah (v mestah kompaktnogo proživanija karelov i vepsov, s. 6. Petrozavodsk: Ministerstvo Respubliki Karelija po voprosam natsionalnoi politiki i svjazjam s religioznymi objedinenijami, Respublikanskaja termino-orfografitšeskaja komissija, Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra RAN, 2006. Teoksen verkkoversio Viitattu 27.5.2015.
  3. ↑ a b Karelija: entsiklopedija, tom 2, s. 120. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4
  4. ↑ a b Generalnyi plan, s. 35.
  5. ↑ Generalnyi plan, s. 125.
  6. ↑ Generalnyi plan, s. 124–125.
  7. ↑ Generalnyi plan, s. 19.
  8. ↑ Generalnyi plan, s. 25.
  9. ↑ Generalnyi plan, s. 31–32.
  10. ↑ Generalnyi plan, s. 56.
  11. ↑ Generalnyi plan, s. 42.
  12. ↑ Zakon Respubliki Karelija ”O gorodskih, selskih poselenijah v Respublike Karelija” gov.karelia.ru. Arkistoitu 23.2.2009. Viitattu 8.4.2009. (venäjäksi)
  13. ↑ Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 18.2.2014. (venäjäksi)
  14. ↑ Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo vuoden 1926 väestönlaskun aineiston mukaan genealogia.fi. Arkistoitu 21.10.2013. Viitattu 29.8.2009.
  15. ↑ Generalnyi plan, s. 53–54.
  16. ↑ Generalnyi plan, s. 36–39.
  17. ↑ Generalnyi plan, s. 13–14, 40.
  18. ↑ Generalnyi plan, s. 13.
  19. ↑ Generalnyi plan, s. 13–14.
  20. ↑ Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Viitattu 29.9.2013. (venäjäksi)
  21. ↑ Generalnyi plan, s. 61–71.
  22. ↑ Generalnyi plan, s. 80–81, 110.
  23. ↑ Generalnyi plan, s. 38.