Kirjopäivänsini

Alla esitellyssä artikkelissa Kirjopäivänsini:n aihetta käsitellään monitieteisestä lähestymistavasta, ja tavoitteena on tarjota kattava ja täydellinen näkemys tästä aiheesta. Tarkastellaan erilaisia ​​näkökulmia ja näkökulmia, joiden avulla lukija ymmärtää Kirjopäivänsini:n tärkeyden ja merkityksen eri yhteyksissä ja tilanteissa. Yksityiskohtaisen ja tarkan analyysin avulla pyrimme valaisemaan vähän tunnettuja tai huomiotta jätettyjä näkökohtia rikastaaksemme tietoa ja ymmärrystä Kirjopäivänsini:stä.

Kirjopäivänsini
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Solanales
Heimo: Kiertokasvit Convolvulaceae
Suku: Elämänlangat Ipomoea
Laji: tricolor
Kaksiosainen nimi

Ipomoea tricolor
Cav.

Katso myös

  Kirjopäivänsini Wikispeciesissä
  Kirjopäivänsini Commonsissa

Kirjopäivänsini[1] eli päivänsini (Ipomoea tricolor) on köynnöskasvi, joka kietoutuu tuen ympärille varrellaan. Päivänsinen varret voivat kasvaa 2–3 metriä pitkiksi. Sen lehdet ovat vaaleanvihreitä ja muodoltaan herttamaisia. Hyvissä olosuhteissa lehdistöstä tulee hyvin runsas. Päivänsinen kukat ovat suippomaisia. Yksittäinen kukka kestää vain yhden päivän, mutta päivänsini tuottaa kierteisiä nuppuja niin paljon, että kukkia riittää koko kesäksi. Suosituimman lajikkeen, 'Heavenly Blue', kukat ovat yli 10 cm leveitä ja puhtaan siniset.

Ipomoea tricolor -lajin siemenillä on syötynä huumaava vaikutus, sillä ne sisältävät ergoliinialkaloideja kuten D-lysergihapon amidia ja lysergihapon hydroksietyyliamidia, joita tuottaa lajin kanssa symbioottisesti elävä Periglandula ipomoeae.[2][3][4][5][6][7]

Historia

Päivänsinellä on pitkä historia hallusinogeeninä. Eteläamerikkalaiset intiaaniheimot käyttivät sitä rituaaleissaan.

Päivänsini oli asteekkien pyhä kasvi, tlitliltzin ("pyhä musta"). Asteekit hauduttivat siemenistä juomia, joita juomalla he pääsivät transsimaiseen tilaan ja yhteyteen henkien kanssa. Ennen uhritoimituksia asteekkiparantajat hieroivat vartaloihinsa päivänsinen siemenistä, tupakasta ja hyönteisistä tehtyä seosta. Asteekit uskoivat, että päivänsinen siemenet takasivat uhrille jälleensyntymisen uhrikuoleman jälkeen.

Atsteekkien lisäksi muun muassa mayat, mazatekit, mixteekit ja zapoteekit käyttivät päivänsineä. Lisäksi meksikolaisten parantajien sanotaan yhä käyttävän päivänsinen siemeniä saadakseen tietoja parannettavan henkilön sairauksista.

Suomessa kirjailija Juha Mannerkorpi on kirjoittanut romaanin Päivänsinet (1979). Siinä sairauden takia huoneeseensa sidottu kertoja seuraa päivänsinen kasvua ja kukkimista.

Lähteet

  • Alanko, Pentti & Kahila, Pirkko: Köynnöskasvit. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2733-8
  • Piippo, Sinikka & Salo, Ulla: Mielen ja rakkauden kasvit. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-28943-4

Viitteet

  1. ↑ Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet Ipomoea tricolor
  2. ↑ Steiner, Ulrike; Leibner, Sarah; Schardl, Christopher Lewis; Leuchtmann, Adrian; Leistner, Eckhard: Periglandula, a new fungal genus within the Clavicipitaceae and its association with Convolvulaceae. Mycologia, 2011, 103. vsk, nro 5, s. 1133–1145. PubMed:21558502 doi:10.3852/11-031 ISSN 0027-5514
  3. ↑ Beaulieu, Wesley T.; Panaccione, Daniel G.; Quach, Quynh N.; Smoot, Katy L.; Clay, Keith: Diversification of ergot alkaloids and heritable fungal symbionts in morning glories. Communications Biology, 2021, 4. vsk, nro 1, s. 1–11. PubMed Central:8648897 doi:10.1038/s42003-021-02870-z ISSN 2399-3642
  4. ↑ Pää sekaisin koristekasvin siemenillä Helsingin Sanomat 4.6.2008.
  5. ↑ Arcamone F, Bonino C, Chain EB, Ferretti A, Pennella P, Tonolo A, Vero L: Production of lysergic acid derivatives by a strain of Claviceps paspali Stevens and Hall in submerged culture. Nature, July 1960, 187. vsk, nro 4733, s. 238–239. PubMed:13794048 doi:10.1038/187238a0 Bibcode:1960Natur.187..238A
  6. ↑ Castagnoli N, Corbett K, Chain EB, Thomas R: Biosynthesis of N-(alpha-hydroxyethyl) lysergamide, a metabolite of Claviceps paspali Stevens and Hall. The Biochemical Journal, April 1970, 117. vsk, nro 3, s. 451–455. PubMed:5419742 PubMed Central:1178946 doi:10.1042/bj1170451
  7. ↑ Basmadjian G, Floss HG, Gröger D, Erge D: Biosynthesis of ergot alkaloids. Lysergylalanine as precursor of amide-type alkaloids. J. Chem. Soc. D, 1969, nro 8, s. 418–419. doi:10.1039/C29690000418 ISSN 0577-6171 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla