Klusiili

Tässä artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Klusiili, erittäin kiinnostavaan aiheeseen, joka on viime aikoina kiinnittänyt monien huomion. Klusiili on aihe, joka kattaa monenlaisia ​​näkökohtia sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen vaikutuksiin ihmisten jokapäiväiseen elämään. Tämän artikkelin aikana tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Klusiili:een, tavoitteenamme tarjota laaja ja täydellinen näkemys tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään. On tärkeää ymmärtää Klusiili:n merkitys ja sen vaikutus elämämme eri osa-alueisiin, minkä vuoksi tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan kattavan ja rikastuttavan näkemyksen siitä.

Klusiili eli umpiäänne on äänne, joka syntyy, kun ilmavirta ensin pysäytetään ääntöväylässä ja sitten annetaan sen purkautua äkillisesti.[1][2] Englannin kielestä lainattua nimitystä plosiivi käytetään suomessa vain harvoin. Klusiilin ääntymiseen voi liittyä aspiraatiota.

Klusiilit voivat olla soinnillisia tai soinnittomia. Tavallisimmat soinnittomat klusiilit ovat velaariklusiili , alveolaarinen klusiili ja bilabiaalinen klusiili . Niitä vastaavat soinnilliset klusiilit ovat , ja . Lisäksi monissa kielissä esiintyy glottaaliklusiili . Muitakin klusiileja on olemassa.

Suomen kielen foneemijärjestelmässä klusiileja ovat /k/, /t/, /d/, /p/ ja glottaaliklusiili. Lisäksi lainattuina muista kielistä suomessa esiintyy sekä /g/ että /b/.

Lähteet

  • Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. (Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4) Oulu: Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3
  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. (Suomenkielinen oppikirja) Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1

Viitteet

  1. a b Suomi, s. 101–104.
  2. a b Wiik, s. 58–99.