Retrofleksi

Tässä artikkelissa käsittelemme Retrofleksi:n aihetta eri näkökulmista, jotta voimme syventää sen merkitystä ja merkitystä nykyään. Retrofleksi on aihe, joka on herättänyt kasvavaa kiinnostusta eri sektoreilla ja yksityiskohtainen analyysi voi valaista sen monia puolia. Seuraavilla riveillä tutkimme Retrofleksi:n eri puolia ja esittelemme erilaisia ​​mielipiteitä ja lähestymistapoja, joiden avulla lukija ymmärtää täysin tämän aiheen monimutkaisuuden ja merkityksen. Monitieteisen lähestymistavan avulla perehdymme Retrofleksi:n aiheuttamiin seurauksiin ja haasteisiin ja tarjoamme näin kattavan näkemyksen, joka edistää tämän ilmiön tuntemista ja ymmärtämistä.

Retrofleksi on konsonantti, jota äännettäessä kielen kärki on kääntynyt taaksepäin kohti kovaa kitalakea.[1][2] Suomen kielessä ei ole retrofleksejä, mutta sen sijaan esimerkiksi ruotsissa on: sanassa barn (, lapsi) on retrofleksinen nasaali ja sanassa nord (, pohjoinen) soinnillinen retrofleksinen klusiili. Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa retrofleksejä merkitään samoilla merkeillä kuin vastaavia alveolaareja, mutta niihin on lisätty oikealle osoittava koukku.lähde?

Retrofleksit ovat yleisiä Intian kielissä.[2] Retrofleksin lähikäsite on kakuminaali, jota äännettäessä kielen kärki koskettaa alveolaari- ja palataalialueiden väliin jäävää ns. kitakupua (lat. cacumen).[3][4]

Lähteet

  1. Tieteen termipankki: retrofleksinen tieteentermipankki.fi. Viitattu 11.1.2023.
  2. a b Encyclopædia Britannica: retroflex britannica.com. Viitattu 11.1.2023. (englanniksi)
  3. Tieteen termipankki: kakuminaali tieteentermipankki.fi. Viitattu 11.1.2023.
  4. Tieteen termipankki: kitakupu tieteentermipankki.fi. Viitattu 11.1.2023.