Konvergenttinen evoluutio
Tämän päivän artikkelissa aiomme syventää Konvergenttinen evoluutio:n aihetta tutkimalla sen vaikutuksia, ominaisuuksia ja mahdollisia sovelluksia. Konvergenttinen evoluutio on aihe, joka on herättänyt mielenkiintoa ja keskustelua eri alueilla, synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä ja haastanut vakiintuneita käsitteitä. Tämän artikkelin aikana syvennymme Konvergenttinen evoluutio:n historiaan, analysoimme sen merkitystä nykyään ja tutkimme sen vaikutuksia eri yhteyksissä. Lisäksi pysähdymme Konvergenttinen evoluutio:n ympärillä oleviin erilaisiin näkökulmiin ja tarjoamme panoraamanäkymän, jonka avulla voimme ymmärtää tämän aiheen monimutkaisuuden. Käsittelemme Konvergenttinen evoluutio:n monia puolia kriittisellä ja rikastuttavalla tavalla tavoitteenamme rikastaa tietoa ja rohkaista syvään pohdiskelemaan sen merkitystä ja merkitystä.
Konvergenttinen tai konvergentti evoluutio eli yhdentyvä lajinkehitys (engl. convergent evolution) tarkoittaa evoluutioprosessia, jossa eliöt, jotka eivät ole toisilleen läheistä sukua, ovat kehittyneet itsenäisesti rakenteiltaan tai toiminnoiltaan erittäin samankaltaisiksi, koska ovat joutuneet sopeutumaan samankaltaiseen ympäristöön tai ekolokeroon. Samankaltaisten sopeumien kehittymisen syynä ovat samankaltaiset valintapaineet. Konvergentin evoluution seurauksena syntyy analogisia rakenteita.
Kulttuurievoluutiossa konvergentti evoluutio on ilmiö, jossa samanlaiset olosuhteet johtavat samankaltaisiin kulttuurisiin toimintatapoihin, vaikka ihmiset ovatkin peräisin muutoin eri kulttuureista.
Konvergentista evoluutiosta esimerkkeinä toimivat lepakoiden, lentoliskojen ja lintujen siivet. Ne kaikki tuottavat samankaltaisen toiminnon ja niiden rakenteissa on yhteneväisyyksiä, mutta ne ovat toisistaan erillään kehittyneitä. Myös silmä on kehittynyt itsenäisesti moneen kertaan eri eliöryhmille.
Historia
Charles Darwinin ajoista asti on tiedetty, että samankaltaisilla eliöillä ei välttämättä ole samankaltaisia esi-isiä. Kalan, nisäkkään ja mustekalan silmissä on paitsi samanlaisia rakenteita, myös eroa perusmuodoissa. Siitä voidaan päätellä että niillä ei ole yhteistä silmällistä esi-isää. Geeniperimän vertailu on lisännyt tietoa luonnon konvergensseista.
Samanlaisten piirteiden syntyminen toisistaan erillään on vaikeuttanut eliöiden luotettavaa luokittelua. Toisaalta luonnonvalinnan rajoista ja toiminnoista kiinnostuneet biologit käyttävät konvergenssia saadakseen tietoa siitä, minkälaiset ratkaisut ovat luonnonvalinnalle välttämättömiä ja helppoja. Koska konvergenttien rakenteiden samanlaiset piirteet johtuvat siitä että luonnonvalinta on valikoinut ne, piirteiden samanlaisuudet osoittavat piirteen hyötyyn eikä neutraaliin variaatioon. Lisäksi jos jokin konvergentti piirre ilmestyy useisiin eri sukulinjoihin, se kertoo siitä että luonnonvalinnan on suhteellisen helppo tuottaa kyseistä ominaisuutta.
Kuvia
-
Sakaali, istukkanisäkäs. -
Pussihukka, pussieläin.
-
Jeholopterus, matelija. -
Amerikankorvayökkö, nisäkäs.
-
Valkohai, rustokala. -
Ophthalmosaurus, matelija. -
Pullokuonodelfiini, nisäkäs.
Lähteet
- Rasmussen, L.E.L., Lee, T.D., Roelofs, W.L., Zhang, A., Doyle Davies Jr, G. (1996). Insect pheromone in elephants. Nature. 379: 684
- http://cas.bellarmine.edu/tietjen/Evolution/convergent_evolution_examples.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- Steven Wogel, "Kissan tassut ja katapultit - luonnon ja ihmisen mekaaniset maailmat"
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Konvergenttinen evoluutio Wikimedia Commonsissa
