Liejutaskurapu

Puhutaanpa Liejutaskurapu:sta. Tämä on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion viime vuosina. Liejutaskurapu:n myötä on syntynyt lukuisia keskusteluja, tutkimuksia ja tutkimuksia, jotka ovat yrittäneet tulkita sen monimutkaisuutta ja sen vaikutuksia yhteiskuntaan. Alkuperäistään nykyiseen vaikutukseensa Liejutaskurapu on herättänyt ennennäkemätöntä kiinnostusta, ja se on ollut keskustelunaihe niinkin monilla aloilla kuin politiikka, tiede, kulttuuri ja arkielämä. Tässä artikkelissa tutkimme Liejutaskurapu:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen syitä, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja.

Liejutaskurapu
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Äyriäiset Crustacea
Luokka: Kuoriäyriäiset Malacostraca
Alaluokka: Eumalacostraca
Lahko: Kymmenjalkaiset Decapoda
Alalahko: Pleocyemata
Osalahko: Taskuravut Brachyura
Heimo: Panopeidae
Suku: Rhithropanopeus
Laji: harrisii
Kaksiosainen nimi

Rhithropanopeus harrisii
(Gould, 1841)[1]

Liejutaskurapu (Rhithropanopeus harrisii) on alkujaan pohjoisamerikkalainen, pienikokoinen taskurapulaji, joka on 2000-luvulla kotiutunut myös Suomen rannikkovesiin.[2][3]

Koko ja ulkonäkö

Liejutaskuravun kuoren halkaisija on enintään noin 25 mm. Väri vaihtelee ruskeasta oliivinvihreään. Saksien kärjet ovat vaaleat, ja oikea saksi on yleensä vasenta pidempi. Silmät ovat varsien päissä. Varsien molemmin puolin on neljä pientä okaa. Kävelyjalat ovat pitkät ja hoikat, ja niissä on harvakseltaan karvoja. Toukat ovat mikroskooppisen pieniä.[4][5]

Varhaisvaiheet

Urosten etummaiset kävelyjalat kuljettavat siittiöitä. Vaikka munat hedelmöityvät sisäisesti naaraan siemensäiliöissä, naaras hautoo niitä vatsan päällä. Rykelmässä on 1200–5000 munaa, ja naaras voi tuottaa jopa 4 rykelmää parittelukauden aikana. Munista kuoriutuu noin millimetrin mittaisia planktonissa ajelehtivia zoea-toukkia, joilla on pitkä piikki. Useiden zoea-vaiheiden jälkeen toukasta kuoriutuu noin 2 mm pitkä megalopa-toukka, jolla on suhteellisen suuret silmät ja puolivalmiit jalat,[6] joita se käyttää uimiseen ja asuinpaikan etsimiseen.[7][8] Lopulta toukasta kuoriutuu pieni rapu, joka pystyy ryömimään asuinpaikallaan pohjalla. Koko metamorfoosi munasta aikuisen näköiseksi kestää 15–32 päivää.[6][9]

Levinneisyys

Liejutaskuravun luonnollinen levinneisyysalue kattaa murtovesialueet Pohjois-Amerikan Atlantin puoleisella rannikolla. Euroopassa ensimmäiset havainnot kirjattiin vuonna 1874 Hollannissa.[2] Laji on levinnyt moniin jokisuistoihin ympäri maailmaa, esimerkiksi laivojen painolastivesien, runkoon kiinnittymisten, virtausten, syöttiämpäreiden ja kalojen istutusten mukana. Yhdysvalloissa se on asuttanut sisämaassa vain muutamia makean veden altaita Teksasissa ja Oklahomassa, joissa korkea mineraalipitoisuus voi edistää selviytymistä.[6][10]

Suomen vesiltä lajia tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 2009 Naantalin ja Rymättylän alueelta. Löytöjä tehtiin samalla alueella myös vuonna 2010.[2]

Elinympäristö ja elintavat

Liejutaskurapu elää murtovesissä ja suosii varsinkin mereen laskevien jokien suita. Laji sietää vähähappisia merenpohjia, monia ympäristömyrkkyjä ja laajaa vaihtelua veden suolaisuudessa.[2] Kuolleen Veikselin (Veikselin sivu-uoma Martwa Wisla) ja Gdanskin lahden tutkimuksissa todettiin, että liejutaskurapu saalistaa pääasiassa monisukasmatoja ja simpukoita, mutta se syö myös viherleviä ja kuollutta eläinperäistä ainesta. Se itse on ankeriaiden, kampeloiden ja merimetsojen ruokalistalla.[11]

Lähteet

  1. ↑ Rhithropanopeus harrisii (Gould, 1841) World Register of Marine Species
  2. ↑ a b c d Uusi taskurapulaji on asettumassa Suomen vesille (vain arkistossa) 3.9.2010. Itämeriportaali. Arkistoitu 1.12.2010. Viitattu 23.11.2022.
  3. ↑ Liejutaskurapu levittäytynyt edelleen – uusimmat havainnot pääkaupunkiseudulta 15.11.2022. ymparisto.fi. Arkistoitu
  4. ↑ Least Wanted Aquatic Invaders for Elkhorn Slough and the Monterey Bay Area (PDF, s. 8) 2002. Elkhorn Slough Research. Arkistoitu
  5. ↑ Liejutaskurapu – Rhithropanopeus harrisii laji.fi. Viitattu 23.11.2022.
  6. ↑ a b c Rhithropanopeus harrisii (sis. myös levinneisyyden maailmassa "Regional Distribution Map") Smithsonian Environmental Research Center.
  7. ↑ Crustaceamorpha: Metamorphosis and Larvae University of California Museum of Paleontology.
  8. ↑ Sivaipram, Itchika: Crab Larval Abundance and Settlement Patterns in a Changing Chesapeake Bay 2018. scholarworks.wm.edu.
  9. ↑ Haug, Joachim T.: Metamorphosis in Crustaceans (luvun yhteenveto kirjasta Developmental Biology and Larval Ecology: The Natural History of the Crustacea, Volume 7) July 2020. Oxford Academic.
  10. ↑ Nonindigenous Aquatic Species : Rhithropanopeus harrisii 14.12.2020. United States Geological Survey.
  11. ↑ Hegele-Drywa, J. & Normant M.: Feeding ecology of the American crab Rhithropanopeus harrisii (Crustacea, Decapoda) in the coastal waters of the Baltic Sea (PDF, s.362–365) Oceanologia, 51 (3) 2009. Institute of Oceanology, Polish Academy of Sciences.

Aiheesta muualla