Mannitoli
Nykyään Mannitoli:stä on tullut ajankohtainen aihe nyky-yhteiskunnassa. Teknologian kehittymisen ja jatkuvan yhteiskunnallisen muutoksen myötä Mannitoli on saavuttanut merkittävän merkityksen, jota ei voida jättää huomiotta. Tämän ilmiön ymmärtämiseksi paremmin on tarpeen analysoida sen eri ulottuvuuksia sen vaikutuksista jokapäiväiseen elämään sen vaikutuksiin talouteen ja politiikkaan. Tässä artikkelissa tutkimme Mannitoli:n eri puolia ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme, jotta voimme tarjota kattavan kuvan sen merkityksestä nykyään.
| Mannitoli | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | (2R,3R,4R,5R)-heksaani-1,2,3,4,5,6-heksoli |
| CAS-numero | 69-65-8 |
| PubChem CID | 6251 |
| SMILES | C(C(C(C(C(CO)O)O)O)O)O |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C6H8(OH)6 |
| Moolimassa | 182,172 g/mol |
| Sulamispiste | 167–170 °C |
| Kiehumispiste | 295 °C |
| Tiheys | 1,52 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 21,6 g/l (25 °C) |
Mannitoli (C6H8(OH)6, HOCH2(CHOH)4CH2OH) on sokerialkoholi. Luonnossa sitä on esimerkiksi mannasaarnen (Fraxinus ornus) mahlassa, levissä, sienissä ja hyönteisten kudosnesteessä.[1] Mannitoli liukenee veteen.
Mannitolia käytetään elintarvikkeiden makeutusaineena. Sen E-koodi on E421.[2]
Lääkkeenä sitä ja sen johdoksia käytetään osmoosiin perustuvana nesteenpoistajana eli diureettina. Erityisiä käyttöaiheita ovat aivopaineen nousu, silmänpaineen nousu, munuaisten vajaatoiminta, sydänperäinen keuhkoödeema ja myrkytystilojen hoito.[2][3]
Mannitoli saattaa aiheuttaa joillekin henkilöille syötynä vatsanväänteitä. Sitä voi olla esimerkiksi ruokasienissä kuten viljellyissä herkkusienissä. Pienet määrät eivät ole yleensä haitallisia.[4]
Lähteet
- ↑ Tirri, R., Lehtonen, J., Lemmetyinen, R., Pihakaski, S. & Portin, P.: Biologian sanakirja. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17618-8
- ↑ a b Mannitol Monograph for Professionals drugs.com. 26.5.2015. Arkistoitu 26.5.2015. Viitattu 13.11.2017 (englanniksi).
- ↑ Neuvonen, Pertti J.: ”Diureetit”, Farmakologia ja toksikologia, s. 667. Helsinki: Kandidaattikustannus, 1982. ISBN 951-99395-7-1
- ↑ Leivo, Mauri: Sienistä vatsavaivoja? Suomen luonto, 6/2019, s. 46–49. Suomen luonnonsuojeluliitto.
Aiheesta muualla
- Isvet, käyttöturvallisuustiedote: D-Mannitoli (pdf)
- PubChem: Mannitol (englanniksi)
- DrugBank: Mannitol (englanniksi)
- Human Metabolome Database: Mannitol (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Mannitol (englanniksi)
- ChemBlink: D-Mannitol (englanniksi)
- Liber Herbarum II: Luettelo mannitolia sisältävistä kasveista (englanniksi)