Sokerialkoholit

Nykyään Sokerialkoholit on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua yhteiskunnan eri alueilla. Sokerialkoholit:n merkitys on kasvanut viime vuosina, koska yhä useammat ihmiset ovat kiinnostuneita oppimaan lisää hänestä, hänen ominaisuuksistaan, vaikutuksestaan ​​ja vaikutuksestaan ​​jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Eri näkökulmista Sokerialkoholit on ollut tutkimuksen, analyysin ja pohdinnan kohteena, mikä on auttanut meitä ymmärtämään paremmin sen merkitystä ja sovelluksia eri yhteyksissä. Tässä artikkelissa perehdymme Sokerialkoholit:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen merkitystä ja vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaamme.

ksylitoli.

Sokerialkoholit eli polyolit ovat hiilihydraattien hydrattuja muotoja, joiden karbonyyliryhmä (aldehydi tai ketoni) on pelkistetty primaariseksi tai sekundaariseksi hydroksyyliryhmäksi. Sokerialkoholeja käytetään yleensä makeutusaineina "sokerittomissa tuotteissa" sekä esimerkiksi hammastahnassa ja suuvesissä.[1]

Sokerialkoholeja ovat muiden muassa erytritoli, inositoli, isomalti, ksylitoli, laktitoli, maltitoli, mannitoli ja sorbitoli.[1]

Sokerialkoholeja esiintyy luontaisesti monissa hedelmissä. Niitä voidaan myös valmistaa disakkarideista ja monosakkarideista.[2] Disakkarideista muodostetut sokerialkoholit, kuten maltitoli ja laktitoli, eivät kuitenkaan hydraudu kokonaan, sillä niissä on vain yksi pelkistettävä aldehydiryhmä.

Sokerialkoholit ravinnossa

Nimi Suhteellinen makeus
(pöytäsokeri = 1,0)
Kalorimäärä
(kcal / g)
Makeus per
kalorimäärä
Erytritoli 0,7 0,2 3,5
Glyseroli 0,6 4,3 0,14
Isomalti 0,5 2,0 0,25
Laktitoli 0,4 2,0 0,2
Maltitoli 0,9 2,1 0,43
Mannitoli 0,5 1,6 0,31
Sorbitoli 0,6 2,6 0,23
Ksylitoli 1,0 2,4 0,42
Vertailukohde:
Pöytäsokeri
1,0 4,0 0,25

Sokerialkoholien maku muistuttaa sakkaroosin eli tavallisen pöytäsokerin makua, mutta niissä on vähemmän makeutta ja energiaa. Sokerialkoholeja voi käyttää peittämään vahvojen makeutusaineiden jättämän epämiellyttävän jälkimaun. Jotkin sokerialkoholit aiheuttavat suussa "kylmän" tunteen, kuten ksylitoli purukumissa. Kaikki kariesta aiheuttavat bakteerit eivät kykene käyttämään sokerialkoholeja ravintonaan, mutta suurin osa ksylitolin käyttäjäistä kehittää sille vastustuskykyisiä bakteerikantoja.[3]

Sokerialkoholit eivät imeydy ohutsuolessa täysin vereen, joten ne vaikuttavat verensokeriin vähemmän kuin pöytäsokeri. Tämän takia myös diabeetikot ja vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavat voivat kohtuullisessa määrin käyttää niitä. Suuret määrät sokerialkoholia voivat kuitenkin aiheuttaa turvotusta ja ripulia.[1]

Lähteet

  1. a b c Eat any sugar alcohol lately? Yeale - New Haven Hospital. Arkistoitu 29.9.2015. Viitattu 7.8.2013.
  2. Sugar Alcohols Fact Sheet Food Insight. Viitattu 7.8.2013.
  3. EM Söderling: Xylitol, mutans streptococci, and dental plaque. Advances in Dental Research, 2009, 21. vsk, nro 1, s. 74–78. PubMed:19717413 doi:10.1177/0895937409335642 ISSN 1544-0737 Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla