Mesiangervo

Tämän päivän artikkelissa tutkimme Mesiangervo:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Mesiangervo on synnyttänyt loputtomia keskusteluja ja keskusteluja, jotka ovat johtaneet sen eri puolien syvälliseen analysointiin sen vaikutuksesta nykyiseen yhteiskuntaan sen historialliseen merkitykseen. Tämän artikkelin aikana tarkastelemme Mesiangervo:n monia ulottuvuuksia, sen vaikutuksia eri alueilla ja sen vaikutusta historian kulkuun. Liity kanssamme tälle Mesiangervo:n löytö- ja pohdiskelumatkalle.

Mesiangervo
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Tuoksuangervot Filipendula
Laji: ulmaria
Kaksiosainen nimi

Filipendula ulmaria
(L.) Maxim.

Katso myös

  Mesiangervo Wikispeciesissä
  Mesiangervo Commonsissa

Mesiangervon kukinto.

Mesiangervo eli niittymesiangervo (Filipendula ulmaria) on ruusukasvien heimoon kuuluva kasvi,[2] jolla on valkoiset, voimakkaasti tuoksuvat kukat. Mesiangervo on Pohjanmaan maakunnan maakuntakukka.[3][4]

Ulkonäkö ja koko

Varsi on punaruskea 50–120 cm korkea, jäykkä. Vartta kiertävät lehdet ovat 2–3 kertaan parilehdykkäiset ja aluslehdet ovat alta harmaita; lehdykät ovat toistamiseen sahalaitaiset, päätölehdykkä selvästi muita isompi. Kukinto on tiheä, kermanvalkoinen kerrannaishuiskilo, joka tuoksuu voimakkaasti medelle. Itse kukat ovat pieniä ja viisilukuisia. Hedelmä on 3 mm kokoinen pähkylä.

Mesiangervo kukkii kesä-elokuussa. Kukinnon voimakas meden tuoksu ja runsas siitepöly houkuttelee etenkin mehiläisiä ja kimalaisia sekä siitepölyä syöviä kärpäsiä. Myös kovakuoriaiset toimivat pölyttäjinä.

Levinneisyys ja kasvupaikat

Mesiangervo kasvaa luonnonvaraisena koko Euroopassa ja Aasian puolella Turkissa, Kaukasuksella, Mongoliassa ja Länsi-Siperiassa. Se on levinnyt ihmisen mukana Yhdysvaltojen ja Kanadan itäosiin.[5] Suomessa sitä tavataan yleisesti koko maassa tunturipaljakoita lukuun ottamatta rannoilla, ojien varsilla, pakettipelloilla, kosteilla niityillä ja lehdoissa. Mesiangervon näköislaji on sikoangervo (Filipendula vulgaris), jota kasvaa Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla.[6]

Käyttö

Aromaattisen tuoksunsa vuoksi kasvin lehtiä ja kukintoja on käytetty viinin ja oluen maustamiseen. Mesiangervo on kauppayrtti.[6]

Vaikuttavat aineosat

Kasvi sisältää salisylaatteja, flavonoideja, eteeristä öljyä, sitruunahappoa ja myrkyllistä glykosidia, joka suurina annoksina voi aiheuttaa päänsärkyä.[7]

Lähteet

  1. ↑ Lansdown, R.V.: Filipendula ulmaria IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.10.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Ella Räty, Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9
  3. ↑ Leinonen, Matti, Nyberg, Teuvo & Veistola, Simo: Koulun biologia: Metsät ja suot, s. 157. Otava, 2007.
  4. ↑ Maakunnan tunnusmerkit. Pohjanmaan liitto. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 21.8.2009.
  5. ↑ Filipendula ulmaria (L.) Maxim. Plants of the World Online. Viitattu 19.6.2022.
  6. ↑ a b Raassina, Palmgren, Hujala: Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä, Osara. Viitattu 13.6.2009.
  7. ↑ Takapihan yrttikasvit -tietopaketti (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla