Nykymaailmassa Nuottaruoho on aihe, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion. Akateemikoista ja alan asiantuntijoista aina yleistä tietoa etsiviin Nuottaruoho:stä on tullut ratkaiseva viitekohta modernissa kulttuurissa. Yhteiskunnan eri osa-alueisiin vaikuttaessaan Nuottaruoho on synnyttänyt keskusteluja, keskusteluja ja pohdiskeluja, jotka pyrkivät ymmärtämään sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Tässä artikkelissa tutkimme Nuottaruoho:n eri näkökulmia sen alkuperästä sen kehitykseen, jotta voimme valaista yhtä tämän päivän tärkeimmistä aiheista.
Nuottaruoho | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Asterales |
Heimo: | Kellokasvit Campanulaceae |
Suku: | Nuottaruohot Lobelia |
Laji: | dortmanna |
Kaksiosainen nimi | |
Lobelia dortmanna |
|
Katso myös | |
Nuottaruoho (Lobelia dortmanna) on parvekekukkana tunnetun sinilobelian eli sinielvikin (Lobelia erinus) sukuinen vesikasvi.
Nuottaruohon 30–70 cm pitkä varsi pysyy enimmäkseen veden alla, mutta kukinto nousee veden pinnalle. Kukinnolla ei kuitenkaan ole juuri merkitystä, sillä pölytys tapahtuu kukan sisässä jo ennen sen aukeamista. Varren tyvessä on kapeiden jäykkien kaarevien lehtien muodostama lehtiruusuke. Kukat ovat valkoisia tai vaaleansinisiä ja muodoltaan kellomaisia.
Nuottaruohoa tavataan Pohjoismaissa, muun muassa Suomessa ja Ruotsissa, Skotlannissa ja Uudessa Englannissa, sekä paikoin Belgiassa, Saksassa, Puolassa ja Baltian maissa.[2]
Nuottaruoho kasvaa karuissa kirkasvetisissä vähäravinteisissa hiekka- ja sorapohjaisissa järvissä.[3]