Palpakkokasvit
Nykymaailmassa Palpakkokasvit on aihe, joka on herättänyt paljon kiinnostusta ja keskustelua. Alkuperäistään nykypäivän merkityksellisyyteen asti Palpakkokasvit on ollut eri alojen asiantuntijoiden tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena. Sen vaikutus yhteiskuntaan, kulttuuriin ja talouteen on ollut merkittävä ja sen vaikutus on levinnyt maailmanlaajuisesti. Tässä artikkelissa tutkimme Palpakkokasvit:n eri puolia sen kehityksestä ajan mittaan sen vaikutuksiin nykymaailmassa. Analysoimme sen merkitystä ja pohdimme sen merkitystä nykyisessä tilanteessa tavoitteenamme tarjota kattava ja päivitetty näkemys tästä aiheesta.
| Palpakkokasvit | |
|---|---|
 Haarapalpakko (Sparganium erectum) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: |
Palpakkokasvit Sparganiaceae Hanin |
| Katso myös | |
Palpakkokasvit (Sparganiaceae) oli Poales-lahkoon kuulunut yksisirkkaisheimo, joka käsitti juurakollisia ja vedessä kasvavia ruohoja. Uusimmassa luokittelussa palpakkokasvit on sisällytetty osmankäämikasveihin (Typhaceae).[1]
Palpakkokasvien lehdet ovat nauhamaisia, eikä lehtituppi ole selvästi erottuva. Kukinnot koostuvat pallomaisista sykeröistä. Emisykeröt sijaitsevat kukinnon tyvellä, hedesykeröt kärjessä. Kukissa on 1–6 kehälehteä. Hedekukissa on ulos- tai sivullepäin avautuvat heteenponnet. Emikukissa on nystyinen luotti. Hedelmä on hohkainen luumarja, jossa kehälehdet säilyvät pysyvinä. Taimen sirkkalehti ei yhteytä ja on tupellinen.
Palpakkokasveihin kuului vain yksi suku palpakot (Sparganium). Sen 14 lajia kasvavat lauhkeassa, viileässä ja kylmässä vyöhykkeessä. Eteläisellä pallonpuoliskolla niitä on vähän, lähinnä Uudessa-Seelannissa ja Australian kaakkoisosassa.[2]
Lähteet
- ↑ Stevens, P. F.: Angiosperm Phylogeny Website mobot.org. Viitattu 20.3.2010.
- ↑ Stevens, P. F.: Angiosperm Phylogeny Website mobot.org. kesäkuu 2008. Viitattu 10.7.2009.