Nykymaailmassa Piazza dei Miracoli:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yleisölle. Piazza dei Miracoli on kiinnittänyt monien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa joko yhteiskuntavaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai ammattimaisen vaikutuksensa vuoksi. Tämä artikkeli pyrkii tutkimaan Piazza dei Miracoli:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen nykyiseen tilaan ja mahdollisiin tuleviin vaikutuksiin. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tavoitteena on tarjota lukijalle täydellinen ja rikastuttava näkemys Piazza dei Miracoli:stä ja kannustaa pohdiskelemaan ja keskusteluun tästä maailmanlaajuisesti tärkeästä aiheesta.
Piazza dei Miracoli ("Ihmeiden kenttä"), virallisesti Piazza del Duomo ("Katedraaliaukio"), on laaja muurien ympäröimä alue Pisan keskustassa ja keskiajan taiteen suurimpia muistomerkkejä. Osittain päällystetyllä ja osin ruohon peittämällä alueella on neljä tunnettua ja merkittävää rakennusta: Tuomiokirkko, Kastekappeli, Kellotorni ("Pisan kalteva torni") ja Camposanto (hautausmaarakennus). Alue rakennettiin 300 vuoden aikana vuodesta 1063 alkaen.[1] Vuonna 1987 alue nimettiin UNESCOn maailmanperintökohteeksi.
Aukion sydän on Duomo Santa Maria Assunta eli Pisan katedraali. Tuomiokirkon rakennutti arkkitehti Buschetus, ja rakentaminen aloitettiin vuonna 1063 heti saraseenien laivastosta saavutetun voiton jälkeen. Kirkko vihittiin vuonna 1118, minkä jälkeen sen runkohuonetta vielä pidennettiin.[2]
Rakennuksessa yhdistyy itämainen rakennustaide kreikkalais-bysanttilaisiin elementteihin sekä itämaisiin ja lombardialaisiin koristeluihin. Marmorisen katedraalin pohjakaava on latinalaisen ristin mallinen, sen runkohuoneessa on viisi ja poikkilaivassa kolme laivaa, ja sen kupoli on ovaalinmuotoinen.[2]
Kastekappelin rakentaminen aloitettiin vuonna 1152, ja se sai lopullisen muotonsa vuonna 1358, jolloin romaaninen aukollinen kupoli suljettiin. Kappelin portaali on koristeltu köynnös-, lehti- ja ruusukekuvioin, ja reliefikasetteihin on kuvattu ihmisten toimia eri kuukausien aikana. Kappelin sisällä on kahdeksankulmainen kasteallas, jonka teki vuonna 1246 Guido Bigarelli. Saarnatuoli on Nicola Pisanon tekemä vuodelta 1260, ja se on ensimmäinen irrallinen saarnatuoli.[3]
Pisan kalteva torni on katedraalin kellotorni. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1173, ja se valmistui vuonna 1350. Tornista on tullut suosittu turistinähtävyys sen kaltevuuden johdosta.[4]
Camposanto on kaupunginmuurin laidalla sijaitseva 126 metriä pitkä ja 52 metriä leveä hautausmaarakennus. Sen rakentaminen alkoi vuonna 1278 varhaiskeskiaikaisen hautausmaan paikalle.[5]
Tähän goottilaiseen rakennukseen on haudattu sukupolvien ajan paikallisia ylimyksiä ja kirkonmiehiä. Vanhimmat sarkofagit ovat peräisin antiikin ajalta. Rakennuksessa on paljon freskoja, kuten Benozzo Gozzolin maalaamat Vanhaan testamenttiin perustuvat freskot 1400-luvulta.[6]
Rakennuksen seinällä roikkuvat myös Pisan menneestä merimahdista kertovat vanhat satamaporttien ketjut. Meriherruudesta kilpailleet genovalaiset varastivat ketjut vuonna 1342, ja viisisataa vuotta myöhemmin firenzeläiset palauttivat ne Pisaan.[6]
Toisen maailmansodan aikana liittoutuneet pommittivat rakennuksen erehdyksessä pahoin. Vuosikymmeniä kestäneen restauroinnin jälkeen monia freskoja on saatu entisöityä.[6]