Punarevonhäntä

Nykymaailmassa Punarevonhäntä on aihe, josta on tullut yhä tärkeämpi ja joka on kiinnittänyt laajan yhteiskunnan huomion. Ilmestymisestään lähtien Punarevonhäntä on herättänyt keskusteluja, kiistoja ja ristiriitaisia ​​mielipiteitä, motivoinut asiantuntijoita ja kiinnostuneita syventämään opintojaan ja ymmärrystään. Tässä artikkelissa tutkimme Punarevonhäntä:een liittyviä eri ulottuvuuksia ja näkökohtia, analysoimme sen vaikutuksia eri aloilla ja sektoreilla sekä sen vaikutuksia yksilötasolla ja kollektiivisella tasolla. Poikkitieteellisellä lähestymistavalla lähestymme Punarevonhäntä:tä eri näkökulmista ja tarjoamme kattavan ja päivitetyn näkemyksen tästä tänään niin paljon kiinnostusta herättäneestä aiheesta.

Punarevonhäntä
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Revonhäntäkasvit Amaranthaceae
Suku: Revonhännät Amaranthus
Laji: caudatus
Kaksiosainen nimi

Amaranthus caudatus
L.

Synonyymit
Katso myös

  Punarevonhäntä Wikispeciesissä
  Punarevonhäntä Commonsissa

Punarevonhäntä (Amaranthus caudatus) on punakukkainen kasvilaji revonhäntien suvussa. Se on viljely- ja koristekasvi, jonka tarkkaa alkuperää ei tunneta. Pohjoismaissa ja Suomessa punarevonhäntä on harvinainen satunnaistulokas, joka on levinnyt Etelä-Amerikasta.

Ulkonäkö ja koko

Punarevonhäntä kasvaa 30–100 senttimetriä korkeaksi. Se muistuttaa ulkonäöltään viherrevonhäntää (Amaranthus retroflexus), mutta sen varsi on haaraton tai enintään niukasti haarova. Lajin lehdet ovat 6–15 cm pitkiä, vinoneliömäisen puikeita ja usein punertavia, ainakin punalaitaisia. Punarevonhännän kukinnot sijaitsevat varren latvan pitkissä, kaarevissa, lopulta nuokkuviksi taipuvissa haaroissa. Kukinnon osahaarat voivat olla yli 15 cm pitkiä. Pienten kukkien väri vaihtelee punaisesta violettiin ja joskus kellanvihreään. Kukassa on viisi leveän vastapuikeaa, otakärkistä osin toisiaan peittävää kehälehteä. Punarevonhännän hedelmä on kota, joka on hieman kehää pidempi. Pohjoismaissa kasvaessaan laji kukkii heinä-syyskuussa.

Levinneisyys

Punarevonhäntä kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Amerikan itärannikolla Perusta Argentiinaan. Sen on levinnyt ihmisen mukana muille asutuille mantereille.[1]

Käyttö

Punarevonhäntää on kasvatettu pitkään Andien alueella syötävien lehtien ja siementen takia. Lehtiä käytetään pinaatin tapaan, pienikokoisia siemeniä syödään jauhettuna tai keitettynä.[2]

Lähteet

  • Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 125. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
  • Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21: 41–85.

Viitteet

  1. ↑ Amaranthus caudatus L. Plants of the World Online. Viitattu 14.6.2022.
  2. ↑ Ken Fern: Amaranthus caudatus Useful Tropical Plants. Viitattu 14.6.2022.

Aiheesta muualla