Pyhän Sofian katedraali (Kiova)

Tässä artikkelissa käsittelemme Pyhän Sofian katedraali (Kiova)-aihetta laajasta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta. Pyhän Sofian katedraali (Kiova) on erittäin tärkeä aihe nyky-yhteiskunnassa, koska se vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Näitä linjoja pitkin aiomme tutkia Pyhän Sofian katedraali (Kiova):n eri puolia analysoimalla sen syitä, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja. Lisäksi tarkastelemme eri toimijoiden roolia suhteessa Pyhän Sofian katedraali (Kiova):een sekä siihen liittyviä eettisiä ja moraalisia seurauksia. Tämän artikkelin tavoitteena on viime kädessä tarjota kattava näkemys Pyhän Sofian katedraali (Kiova):stä, jotta lukija saa syvemmän ja rikastuttavan käsityksen tästä erittäin tärkeästä aiheesta.

Pyhän Sofian katedraali
Собор Святої Софії
Sobor Svjatoji Sofiji
Pyhän Sofian katedraali
Pyhän Sofian katedraali
Sijainti Ukraina, Kiova
Koordinaatit 50°27′10″N, 30°30′52″E
Rakennustyyppi kirkkorakennus
Valmistumisvuosi 1037
Rakennuttaja Jaroslav I Viisas
Julkisivumateriaali kivi

nykyään museo

Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Pyhän Sofian katedraali (ukr. Собор Святої Софії, Софійський собор, Sobor Svjatoji Sofiji, Sofijskyi sobor) on Kiovassa sijaitseva kirkko. Sen on rakennuttanut 1000-luvun alussa Jaroslav I Viisas. 1600–1700-lukujen vaihteessa sen ulkonäköä muutettiin ukrainalaiseen barokkityyliin.[1] Katedraalin sisällä on säilynyt 260 neliömetrin kokoinen maailman suurin mosaiikkityö ja 3 000 neliömetrin kokoinen freskolähde?.

Katedraali toimi kirkollisessa käytössä vuoteen 1934.[2] Vuodesta 1934 lähtien se on ollut museona ja aiemmin toimineen Pyhän Sofian luostarin alueelle perustetun museoalueen (suojelualueen) osa.[2][3] Katedraali on tärkein Kiovan Pyhän Sofian suojelualueen kohde.[4] Tähän Ukrainan suurimpiin kuuluvaan museokokonaisuuteen kuuluvia osia ovat myös Kiovan kultainen portti 1000-luvulta, Pyhän Kyrilloksen kirkko 1100-luvulta, Pyhän Andreaksen kirkko 1700-luvulta sekä Sudakin genovalainen linnoitus Sudakissa Krimillä 500–1400-luvulta.[3]

Pyhän Sofian katedraalin alueesta ja Kiovan luolaluostarista tuli vuonna 1990 ensimmäiset Unescon maailmanperintökohteet Ukrainassa.[1] Siksi sitä ei voi enää käyttää uskonnollisessa tarkoituksessa. Ainoa poikkeus on 24. elokuuta, joka on Ukrainan itsenäisyyspäivä, jolloin uskonnollisten yhteisöjen edustajat ovat pitäneet jumalanpalveluksen vuodesta 2005 lähtien.[1][5] Pyhän Sofian katedraaliin kuuluvat myös luostarirakennukset 1700-luvulta: kellotorni, eteläinen sisääntulotorni, koulu, metropoliitan asunto ja Zaborovskin portit[1].

Historia

Luonnos alkuperäisestä katedraalista.

Katedraalin rakentamisen alkua kuvataan eri kronikoissa. Eri lähteiden mukaan sen rakentaminen alkoi joko vuonna 1017 tai vuonna 1037. Nestorin kronikan mukaan se aloitusvuosi on 1037, jolloin ruvettiin rakentamaan useita rakennuksia, kuten Kiovan kultaisia portteja, Pyhän Sofian katedraalia sekä Pyhän Yrjön ja Pyhän Irinan luostarit. Akateemikko Dmitri Sergevitš Lihatsovin mukaan se on suuntaa antava tieto eikä tieteellinen totuus. Hänen mukaansa se olisi voinut olla valmis vuoden 1051 jälkeen.[6] Vanhempi Novgorodin kronikka mainitsee, että katedraalia ruvettiin rakentamaan vuonna 1017.[7]

Nykyinen ulkoasu

Pyhän Sofian katedraali ukrainalaisessa 2 hryvnian setelissä.

1600–1700-lukujen vaihteessa hetmani Ivan Mazepa ja metropoliitta Varlaam Jasynskyi kunnostivat katedraalin ja muuttivat sen ulkoasun ukrainalaiseen barokkityyliin. Työt jatkuivat 1740-luvulle asti, jolloin katedraali sai nykyisen julkisivunsa.[2][8]

Arkkitehtuuri

Pyhän Sofian katedraalin kellotorni.

Alun perin katedraali oli 13-kupolinen. Kupolit olivat pyramidin muotoisia. Katedraali on tehty bysanttilaiseen tyyliin (opus mixtum) erillisistä kivi- ja tiilikerroksista, jotka oli muurattu savilaastilla. Julkisivuja ei rapattu, jolloin kerrokset jäivät näkyviin.[2]

Pyhän Sofian katedraalin rakennuttivat bysanttilaiset arkkitehdit.[2] Se on ainutlaatuinen, koska Bysantin valtakunnassa ei silloin rakennettu niin isoja kirkkoja. Normaalisti ne olivat kolmikupolisia. Oletettavasti Kiovaan piti rakentaa mahtava katedraali, jossa juhlallisuuksia voitiin pitää Kiovan Rusin suurimmassa kirkossa. Arkkitehdit lisäsivät kupoleita sekä niihin valoaukkoja, jotta sisälle saatiin mahdollisimman paljon luonnonvaloa.lähde?

Alkuperäisessä arkkitehtuurissa oli symboliikkaa. Katedraalin korkein keskikupoli esitti Bysantin arkkitehtuurissa Jeesusta eli Kirkon päämiestä. 12 pienempää kupolia esittivät hänen apostoleitaan, joista neljä oli evankelistoja, jotka levittivät kristinuskoa ympäri maailman.lähde?

Katedraali kaakon suunnasta.

Lähteet

  1. ↑ a b c d Kyiv: Saint-Sophia Cathedral and Related Monastic Buildings, Kyiv-Pechersk Lavra Unesco. Viitattu 14.7.2023
  2. ↑ a b c d e Walter Daschko: Saint Sophia Cathedral Internet Encyclopedia of Ukraine. 1993. Viitattu 14.7.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b Saint Sophia Museum Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. 1993 (alkuteos). Viitattu 28.7.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Національний заповідник «Софія Київська» | Національний заповідник «Софія Київська» nzsk.org.ua. Arkistoitu 16.1.2013. (ukrainaksi)
  5. ↑ Sinodin päätös (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Nestorin kronikka s. 66, 204, 482.
  7. ↑ Шахматов А. А. Разыскания о русских летописях, М. 2001. s. 167—168, 362—363.
  8. ↑ "Kiovan Sofia" (Arkistoitu – Internet Archive) ()

Kirjallisuutta

  • Nestorin kronikka. ((Povest’ vremennyh let.) Dmitri Sergejevitš Lihatšovin venäjänkielisestä tulkinnasta suomentanut Marja-Leena Jaakkola. Kuvittanut Mjud Metšev) Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19828-5
  • Асеев Ю. С. Архитектура древнего Киева. — Киев: Будiвельник, 1982. — 160 с.
  • Высоцкий С. А. Светские фрески Софийского собора в Киеве. — Київ: Наукова думка, 1989. — 216 с.
  • Высоцкий С. А. Средневековые надписи Софии Киевской. — Київ: Наукова думка, 1976.
  • Комеч А. И. Построение вертикальной композиции Софийского собора в Киеве // Советская археология. М. 1968. № 3. С. 232—238.
  • Комеч А. И. Древнерусское зодчество конца Х — начала ХII в.: Византийское наследие и становление самостоятельной традиции. — М.: Наука, 1987. — 320 с.
  • Корнієнко В. В. Корпус графіті Софії Київської (ХІ — початок XVIII ст.). Частини 1, 2, 3. — Київ: Горобець, 2010—2011.
  • Лазарев В. Н. Мозаики Софии Киевской. — М.: Искусство, 1960. — 213 с.
  • Лазарев В. Н. Фрески Софии Киевской // Лазарев В. Н. Византийское и древнерусское искусство: Статьи и материалы. — М.: Наука, 1978. — С. 65-115.
  • Логвин Г. Н. Собор Святої Софії в Києві: Книга-альбом. — К.: Мистецтво, 2001. — 352 с.
  • Молдован А. М. Слово о законе и благодати Илариона. — Київ: Наукова думка, 1984. — С. 97.
  • Національний заповідник «Софія Київська». — Київ: Балтія-Друк, 2011. — 224 с.
  • Никитенко Н. Н. Русь и Византия в монументальном комплексе Софии Киевской: Историческая проблематика. — Киев: Ин-т украинской археографии и источниковедения им. М. С. Грушевского НАН Украины, 1999. — 294 с.; 2-е изд. Киев, 2004. — 416 с.
  • Никитенко Н. Н. Собор Святой Софии в Киеве: История, архитектура, живопись, некрополь. — М.: Северный паломник, 2008. — 272 с.
  • Никитенко Н. Н. Софийский собор: Путеводитель. — Киев, 2011. — 96 с.
  • Никитенко Н. Н., Корниенко В. В., Рясная Т. Н. Новая датировка Софии Киевской: конструктивная критика или профанация концепции? — Киев: Ин.-т украинской археографии и источниковедения НАН Украины им. М. С. Грушевского; Национальный заповедник «София Киевская», 2012. — 48 с.
  • Никитенко Н. Н. Софии Киевской 1000 лет. Научно-популярное издание. Киев: Национальный заповедник «София Киевская», 2011. — 36 с.
  • Поппэ А. Кто и когда строил каменную Софию в Киеве? //Древняя Русь. Вопросы медиевистики. 2013. № 2. С. 17-24
  • Раппопорт П. А. Зодчество Древней Руси. — Л.:Наука, Ленинградское отделение, 1986
  • Час заснування Софії Київської: Пристрасті довкола мілленіума. — Київ: Ін.-т української археографії та джерелознавства ім. М. С. Грушевського НАН України; Національний заповідник «Софія Київська», 2010. — 128 с.

Aiheesta muualla