Rantahuulikala

Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Rantahuulikala:n jännittävään maailmaan. Seuraavilla sivuilla tutkimme erilaisia ​​Rantahuulikala:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen uusimpiin sovelluksiin. Rantahuulikala on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa, ja kun etenemme tutkimuksessamme, löydämme syitä sen kiehtomiseen. Haastattelujen, tutkimusten ja todistusten avulla syvennymme Rantahuulikala:n syvyyteen ymmärtääksemme sen vaikutuksen ja merkityksen nykypäivän yhteiskunnassa. Valmistaudu löytämään uusi maailma Rantahuulikala:n silmien kautta!

Rantahuulikala
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Heimo: Huulikalat Labridae
Suku: Symphodus
Laji: melops
Kaksiosainen nimi

Symphodus melops
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit[2]
  • Labrus melops Linnaeus, 1758
  • Crenilabrus melops (Linnaeus, 1758)
  • Lutjanus melops (Linnaeus, 1758)
  • Labrus rone Ascanius, 1772
  • Labrus goldsinny Bonnaterre, 1788
  • Labrus gibbosus Bonnaterre, 1788
  • Labrus venosus Gmelin, 1789
  • Labrus gibbus Gmelin, 1789
  • Crenilabrus gibbus (Gmelin, 1789)
  • Labrus cornubius Gmelin, 1789
  • Lutjanus norvegicus Bloch, 1791
  • Labrus tesselatus Bloch, 1792
Katso myös

  Rantahuulikala Wikispeciesissä
  Rantahuulikala Commonsissa

Rantahuulikala (Symphodus melops) on huulikalojen (Labridae) heimoon kuuluva pääasiassa lauhkeissa merivesissä elävä kalalaji.

Koko ja ulkonäkö

Rantahuulikala belgialaisessa akvaariossa.
Vuoden 1877 piirros lajista.

Rantahuulikala on tavallisesti 20 senttimetrin mittainen. Maksimissaan se voi kasvaa 28 senttimetrin mittaiseksi.[2] Sen ruumis on sivuiltaan huomattavasti litistynyt ja korkea. Koiraat ovat väritykseltään sinisiä ja vihreitä, naaraat ruskeita ja keltaisia tai pelkästään ruskeita. Rantahuulikalalla on kylkiviivallaan 32–36 suomua. Lajin pää on pyöreän muotoinen ja lyhyt. Kuono on terävä. Selkäevät ovat yhteenkasvaneet, mutta eri osat erottuvat silti toisistaan. Etuosassa on 14–17 piikkiruotoa ja takaosassa 8–10 haarautunutta nivelruotoa. Peräevän kolme ensimmäistä ruotoa ovat piikkiruotoja ja loput 8–11 haarautuneita nivelruotoja.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö

Rantahuulikalaa tavataan Atlantin valtameren itärannikkoa pitkin Norjan keskiosista ja Färsaarilta länteen Britteinsaarille. Etelässä se on levinnyt Azoreille, Välimerelle ja aina Länsi-Afrikkaan asti. Tavallisesti laji elää kivi- ja hiekkapohjilla, meriajokkaiden yllä tai riutoilla korkeintaan 30 metrin syvyydessä. Talvet se viettää kesiä syvemmissä vesissä.[3]

Ravinto ja elintavat

Rantahuulikalan ravintoa ovat nilviäiset, polyyppieläimet, sammaleläimet, madot ja erilaiset äyriäiset.[2] Sen kutu tapahtuu loppukeväällä ja kesällä. Koiras kokoaa pallomaisen pesän levistä, mihin naaras munii noin 1 500 mätimunaansa. Koiras vartioi munia niiden alkionkehityksen aikana. Poikaset ovat kuoriutuessaan 2,5–3 millimetrin mittaisina. Nuoret rantahuulikalat voivat toimia puhdistajakaloina, minkä vuoksi lajia käytetään joskus kalankasvattamoissa poistamassa loisia lohista ja muista kaloista.[3]

Lähteet

  1. ↑ Pollard, D.: Symphodus melops IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.5.2020. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Symphodus melops (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 4.5.2020. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Varjo, Markku & Lehtonen, Hannu: Suomen ja pohjolan kalat, s. 408–409. Readme, 2017. ISBN 9789523213722 (suomeksi)