Sapotillapuu

Tällä hetkellä Sapotillapuu on saavuttanut suuren merkityksen eri alueilla, ja sillä on merkittävä vaikutus yhteiskuntaan. Syntymisensä jälkeen Sapotillapuu on herättänyt lukuisia keskusteluja ja pohdiskeluja, ja siitä on tullut tutkijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön kiinnostava aihe. Sen vaikutus vaihtelee kulttuurisista ja taloudellisista poliittisiin ja ympäristönäkökohtiin, mikä osoittaa sen merkityksen nykyään. Tässä artikkelissa analysoimme Sapotillapuu:n vaikutusta ja sen roolia erilaisten skenaarioiden muovaamisessa, jotta voimme ymmärtää paremmin sen merkitystä nykyään.

Sapotillapuu
Sapotillapuun lehtiä ja hedelmiä
Sapotillapuun lehtiä ja hedelmiä
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ericales
Heimo: Sapotillakasvit Sapotaceae
Alaheimo: Sapotoideae
Suku: Sapotillapuut Manilkara
Laji: zapota
Kaksiosainen nimi

Manilkara zapota
(L.) P.Royen

Katso myös

  Sapotillapuu Wikispeciesissä
  Sapotillapuu Commonsissa

Sapotillapuu eli makeasapotillapuu (Manilkara zapota) on ikivihreä, alun perin Keski-Amerikassa kasvava puu. Siitä saadaan chicle-massaa, jota käytetään purukumin raaka-aineena. Nykyään sapotillapuu on levinnyt myös Afrikkaan ja Aasiaan.

Ulkonäkö ja koko

Sapotillapuu kasvaa avomaalla 18 metriä, metsässä jopa 30 metriä korkeaksi. Sen lehdet ovat ikivihreät, vahapintaiset, noin 10 cm pitkät ja 3 cm leveät. Kukat ovat pienet, kellomaiset. Hedelmät ovat 5–10 cm pitkiä, pyöreitä tai soikeita. Hedelmät ovat raakoina kumimaisia ja härmän peitossa, kypsän hedelmän hedelmäliha muistuttaa päärynää.[2]

Sapotillapuusta on jalostettu viljelylajikkeita.[3]

Levinneisyys

Sapotillapuu kasvaa luonnonvaraisena Jukatanilla ja muualla Etelä-Meksikossa sekä Belizessä ja Guatemalassa.[4]

Käyttö

Sapotillapuun tärkein tuote on sen maitiaisneste, joka sisältää 15 % luonnonkumia ja 30 % hartsia. Puun eri osista on myös tehty yrttiteetä, joita on käytetty yskän ja vatsavaivojen lievitykseen.[4]

Sapotillapuun kypsiä hedelmiä syödään jälkiruokana.[5] Niistä tehdään hilloa tai sorbettia, ja mehua, josta voidaan käyttää etikkaa.[6]

Siemenessä on saponiinia ja sapotiniinia. Yli 6 siemenen syöminen aiheuttaa oksennusta ja vatsakipua.[4]

Lähteet

  1. ↑ Martínez Salas, E., Samain, M. & Oldfield, S.: Manilkara zapota IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-2. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.10.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Sapodilla (lähde Morton, J. 1987. Sapodilla. p. 393–398. In: Fruits of warm climates. Julia F. Morton, Miami, FL.) New Crop Resource Online Program. Purdue University. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
  3. ↑ http://www.virtualherbarium.org/tropicalfruit/Sapodilla.html
  4. ↑ a b c Manilkara zapota (Sapotaceae) National Tropical Botanical Garden (myös kuvia)
  5. ↑ Sapotilla Trade wind fruit
  6. ↑ Manilkara zapota (Arkistoitu – Internet Archive) A tree species reference and selection guide International Center for Research in Agroforestry

Aiheesta muualla