Seta

Nykymaailmassa Seta:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille yksilöille ja sektoreille. Seta on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion yhteiskunnallisista vaikutuksistaan ​​sen merkitykseen talouselämässä. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka tekevät Seta:stä niin tärkeän aiheen nykyään, analysoimme sen merkitystä, sen vaikutuksia ja mahdollisia ratkaisuja tai näkökulmia sen käsittelemiseksi. Monitieteisen lähestymistavan avulla tarkastelemme, kuinka Seta muuttaa tapaamme ymmärtää ympäröivää maailmaa, sekä mahdollisia seurauksia tulevaisuuteen.

Seta ry
Perustettu 29. toukokuuta 1974[1]
Toimiala ihmisoikeudet
Kotipaikka Helsinki
Jäsenmäärä 54 järjestöä[2][3]
Pääsihteeri Kerttu Tarjamo
Puheenjohtaja Anu Kantola
Hallitus
  • Tanja von Knorring (vpj.)
  • Jenna Wahlstén (vpj.)
  • Niilo Ciriaco
  • Risto Hartikainen
  • John Kaye
  • Oskari Nivala
  • Ezra Romsi
  • Mirva Alakarhu (varalla)
  • Netta Hakala (varalla)[4]
Aiheesta muualla
seta.fi

Seta ry (ent. Seksuaalinen tasavertaisuus – Sexuellt likaberättigande – SETA ry[5]) on vuonna 1974 perustettu suomalainen ihmisoikeus- ja sosiaalialan kansalaisjärjestö[6], jonka tavoitteena on yhteiskunnallinen yhdenvertaisuus riippumatta ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta.[7] Setan puheenjohtaja on Anu Kantola (2025–2026).[4][8]

Seta pyrkii vaikuttamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaan parantamalla sekä lainsäädäntöä että yleistä asenneilmapiiriä. Yhdistys muun muassa julkaisee tiedotusmateriaalia ja järjestää koulutustilaisuuksia. Setan jäsenjärjestö Helsinki Pride -yhteisö (entinen HeSeta) järjestää vuosittain Helsinki Pride -tapahtumaa. Seta itse kuuluu lisäksi useisiin kansainvälisiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen etuja ajaviin järjestöihin.

Historia

Homoseksuaaliset teot poistettiin Suomessa rikoslaista vuonna 1971, mutta evankelis-luterilaisen kirkon ja korkeimman oikeuden painostuksesta säädettiin kehotuskielto, joka kielsi julkisen kehottamisen homoseksuaalisiin tekoihin ja vaikutti lähinnä yleisradiotoimintaan. Homoseksuaalisen kanssakäymisen suojaikäraja oli heteroseksuaaliselle asetettua korkeampi.[9][10]

Setan perusti ryhmä seksuaalivähemmistöön kuuluvia miehiä yksityisasunnossa Helsingin Bulevardilla vuonna 1974[11], ja järjestö painotti toimintaansa kohti nykyisenkaltaista viranomaisten ja lainsäätäjien painostusta. Ensimmäinen näkyvä kampanja vastusti kirkon homoseksuaalisen nuorisotyöntekijän erottamista. Myöhemmin Seta kampanjoi voimakkaimmin kehotuskieltoa vastaan. Poliisi takavarikoi vuonna 1981 ”Alas kehotuskielto!” -kyltin Setan järjestämästä tilaisuudesta. Vuonna 1999 kehotuskielto kumottiin ja suojaikärajat yhtenäistettiin.[9][10] Ennen Setaa seksuaalivähemmistöjen kansalais- ja ihmisoikeuksia oli ollut ajamassa Toisen säteen ryhmä[12][13] ja Psyke ry.[14]

Sosiaalihallitus poisti homoseksuaalisuuden tautiluokituksesta Setan vaatimuksesta vuonna 1981. Tätä edelsivät sosiaali- ja terveysministerille sekä Lääkintöhallitukselle (nykyinen Sosiaalihallitus) vuonna 1979 osoitetut kirjelmät[15], joissa vedottiin muun muassa siihen, että tautiluokituksen olivat jo kumonneet muun muassa Ruotsin ja Norjan psykiatriyhdistykset 1970-luvun aikana sekä Yhdysvaltain psykiatriyhdistys vuonna 1973. Setan vuosikokous teki vuonna 1980 julkilausuman, jossa Lääkintöhallitusta vaadittiin poistamaan kokonaan sairausluokitus, ja jonka jälkeen Lääkintöhallitus yleiskirjeellään ilmoitti poistavansa kokonaan kaikki ”Anomaliae sexuales” -otsikon alla olevat luokitukset pois käytöstä, homoseksuaalisuus mukaan luettuna.[16] Hetero- ja homoseksuaalisen kanssakäymisen suojaikärajat yhtenäistettiin ja kehotuskielto kumottiin vuonna 1999.[9][10]

Seta julkaisi vuosina 1975–2007 homokulttuurin aikakauslehteä, jonka nimi oli aluksi SETA-lehti ja myöhemmin Z.[17] Järjestö ilmoitti lehden julkaisemisen lopettamisesta loppuvuodesta 2006, koska julkaisemisen tuottamat tappiot olivat taloudellisesti liian raskaat.[18][19]

Vuonna 2010 Jyväskylän Seta uhkasi nostaa oikeusjutun kolumnista, jossa Pride-kulkuetta arvosteltiin ”provokaatioksi”. Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen syytti Setaa sananvapauden vaarantamisesta.[20][21][22]

Puheenjohtajat

Pääsihteerit

Rahoitus

Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustus nuorisojärjestöille[41]:

  • 2012: 101 000 €
  • 2013: 101 000 €
  • 2014: 101 000 €
  • 2015: 105 000 €
  • 2016: 125 000 €
  • 2017: 125 000 €
  • 2018: 130 000 €
  • 2019: 138 000 €
  • 2020: 138 000 €
  • 2021: 138 000 €
  • 2022: 146 300 €
  • 2023: 146 300 €
  • 2024: 144 800 €
  • 2025: 147 000 €

Organisaatio

Seta liittyi vuonna 1979 kansainväliseen IGA-järjestöön, nykyään nimeltään ILGA (International Lesbian, Gay, Bisexual, Trans and Intersex Association)[23], ja kuuluu sen Euroopan alajärjestöön ILGA-Europeen. ILGA World kokoaa yhteen yli 1 700 seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen järjestöä yli 160 maasta,[42] ja sillä on neuvoa-antava status Yhdistyneiden kansakuntien talous- ja sosiaalineuvostossa.[43] Seta on myös IGLYO:n (International Lesbian, Gay, Bisexual, Transgender, Queer & Intersex Youth and Student Organisation) ja TGEU:n (Transgender Europe) jäsenjärjestö[7] sekä EuroCentralAsian Lesbian* Communityn kannatusjäsenlähde?.

Seta on kattojärjestö, johon kuuluu 37 paikallista ja 17 valtakunnallista jäsenjärjestöä.[2][3] Osa järjestöistä on aloittanut toimintansa toisella nimellä jo ennen kattojärjestöä.[44]

Paikalliset järjestöt

  • Akaa Pride
  • Etelä-Savo Pride
  • Hamina Pride
  • Helsinki Pride -yhteisö
  • Jyväskylän Seta
  • Kainuun Seta (Kajaani)
  • Kestit (pääkaupunkiseutu)
  • Lahden Seta
  • Lakeuden Sateenkaari (Etelä-Pohjanmaa)
  • Länsi-Uudenmaan Sateenkaariyhdistys
  • Meri-Lapin Seta (Kemi–Tornio)
  • Mäntsälän Seta
  • Nokia Pride
  • Oulun Seta
  • Oulu Pride
  • Paimio Pride
  • Pirkanmaan Seta Sinuiksi (Tampere)
  • Pohjois-Karjalan Seta
  • Pohjois-Savon Seta (Kuopio)
  • Porvoon Seta
  • Qaareva (Helsinki)
  • Qirjava (Joensuu)
  • Raisio Pride
  • Raseborgs Regnbåge (Raasepori)
  • Rauma Pride
  • Regnbågsfyren (Maarianhamina)
  • Rovaniemen Seta
  • Saimaan Seta (Lappeenranta)
  • Sastamala Pride
  • Satakunnan Seta (Pori)
  • Sempun akateeminen sateenkaarijärjestö Färikäs (Rauma)
  • Skinnarilan Poikkitieteellinen Pride Yhdistys SkiPPY (Lappeenranta)
  • Tema (pääkaupunkiseutu, venäjänkieliset)
  • Turku Pride
  • Turun Seudun Mummolaakso
  • Turun seudun Seta
  • Vaasan Seta

Valtakunnalliset järjestöt

  • Dreamwear Club (transvestiitit, transfeminiinit ym.)
  • H.O.T. (urheilu ja liikunta)
  • Kansallinen Sateenkaariryhmä – Kasary (kokoomus)
  • Mummolaakso (lesbo- ja binaiset)
  • non-bin (muunsukupuoliset ja sukupuolettomat)
  • Polyamoria ja monisuhteisuus
  • Regnbågsallians Svenskfinland (ruotsinkieliset)
  • Sateenkaarihistorian ystävät
  • Sateenkaari-ikkuna (asunnottomuus)
  • Sateenkaariopettajat
  • Sateenkaariperheet
  • Sateenkaariseniorit
  • Sateenkaaritanssijat
  • Sateenkaariyhdistys Malkus (hengellisyys)
  • Suomen Sateenkaaripoliisit
  • Transfeminiinit
  • Translasten ja -nuorten perheet

Kannatusjäsenet

HLBT-alan jäsenyhdistysten lisäksi Setalla on kannatusjäseniä:[45]

Tavoitteet ja toiminta

Helsinki Pride 2017 -kulkueeseen osallistuvia ihmisiä Olympiaterminaalin kohdalla. Keskellä kuvaa Setan puheenjohtaja Viima Lampinen pitää kiinni järjestön banderollista.

Seta pyrkii vaikuttamaan lainsäädäntöön ja yleiseen asenneilmapiiriin parantaakseen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten, kuten homoseksuaalien (homojen ja lesbojen), biseksuaalien, transvestiittien sekä trans-, muun- ja intersukupuolisten ihmisten, asemaa yhdenvertaisina kansalaisina suomalaisessa yhteiskunnassa.[46] Järjestö tekee yhteistyötä eri viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa sekä Suomessa että kansainvälisellä tasolla. Setan jäsenjärjestöt järjestävät eri paikkakunnilla nuortenryhmiä, joissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret voivat tavata toisiaan ja keskustella kokemuksistaan.[47] Myös ikääntyneille sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluville sateenkaarisenioreille on vertaisryhmätoimintaa vuonna 2012 alkaneen seniorityön jälkeen.[48]

Yhdistys julkaisee tiedotusmateriaalia ja järjestää koulutustilaisuuksia esimerkiksi sosiaali-, terveydenhuolto- ja kasvatusalan työntekijöille ja opiskelijoille sekä viranomaisille. Setan vapaaehtoiset tekevät kouluvierailuja peruskouluihin, lukioihin ja nuorten leireille.[49] Setan jäsenjärjestöjen jäsenille ja aktiiveille tarjotaan sisäistä koulutusta. Setan jäsenjärjestöt ylläpitävät myös ammatillisia tuki- ja neuvontapalveluita että vertaistukipalveluita.[50]

Setan ylläpitämä, Helsingissä sijaitseva Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus tarjoaa tietoa sukupuolen moninaisuudesta sekä palveluita trans- ja intersukupuolisille ihmisille ja heidän läheisilleen sekä ammattilaisille, viranomaisille ja yhteisöille, joita sukupuolen moninaisuus koskettaa.[51] Osaamiskeskuksen nimi oli aiemmin Transtukipiste.[52] Vuonna 2022 perustettu Setan verkkonuorisotalo Loiste tarjoaa Discordissa ammatillisesti ohjattuja chatteja ja yksilöohjausta sateenkaarinuorille.[53][54]

Setan jäsenjärjestö Helsinki Pride -yhteisö järjestää vuosittain Helsinki Pride -tapahtuman osana maailmanlaajuista Pride-liikettä. Helsinki Pride on Suomen suurin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tapahtuma, ja sen kävijämäärä on kymmeniätuhansia.[55] Vuoden 2018 Pride-kulkueeseen osallistui poliisin arvion mukaan 100 000 ihmistä, ja se on näin yksi Suomen kaikkien aikojen suurimmista yleisötapahtumista.[56][57] Tapahtuma tunnettiin aiemmin Vapautuspäivinä.[58] Suomessa järjestettiin vuonna 2024 jo 56 Pride-tapahtumaa.[59]

Lainsäädännön muutosvaatimukset

Seta on ajanut samaa sukupuolta olevien avioliiton mahdollistavaa lakimuutosta sekä samaan muutokseen sisältyvää adoptio-oikeutta, koska lakimuutos on Setan mukaan tärkeä lapsen kokonaisedun kannalta. Uusi tasa-arvoisempi avioliittolaki astui voimaan vuoden 2017 alussa[60]. Muita vaatimuksia ovat olleet esimerkiksi trainslain uudistaminen itsemääräämisoikeuteen perustuvaksi. Laki uudistettiin maaliskuussa 2023, jolloin juridisen sukupuolen tunnustamisesta poistuivat lääketieteellinen diagnoosi ja lisääntymiskyvyttömyysvaatimus. Muita keskeisiä tavoitteita on kolmas juridinen sukupuolikategoria, intersukupuolisten oikeuksien toteutuminen, tehokkaampi puuttuminen viharikoksiin ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien turvapaikanhakijoiden tarvitseman suojelun toteutuminen. Lisäksi Seta on vaatinut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevaa ihmisoikeustoimintaohjelmaa sekä kansallisella että Euroopan unionin tasolla.[61]

Setan tavoitteisiin kuulunut seksuaalivähemmistöjen syrjintää valvovan korkean virkamiehen viran perustaminen eteni vuonna 2015, kun yhdenvertaisuuslaki uudistui ja valittiin yhdenvertaisuusvaltuutettu.[62] Myös tasa-arvolaki uudistui, ja siinä huomioidaan sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu syrjintäperusteena[63].

Tunnustuspalkinnot

Asiallisen tiedon omena

Seta jakaa vuosittain Asiallisen tiedon omena -tunnustuspalkinnon henkilölle tai yhteisölle, joka on edistänyt seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjen asemaa tai levittänyt asiallista informaatiota seksuaalisuuksien ja sukupuolten moninaisuudesta.[64] Asiallisen tiedon omena on myönnetty muun muassa seuraaville tahoille:

  • 1980 lääketieteen tohtori Kivi Lydeckenille asiallisen ja tieteellisen tiedon välittämisestä.[65]
  • 1981 toimittaja Seija Wallius-Kokkoselle homoseksuaalien radiohaastatteluista.[66]
  • 1982 joukolle tiedotusvälineitä asiallisen tiedon levittämisestä: Yleisradion A-raportin työryhmä, Ihmisten kesken -ohjelman toimitus, TV 2:n ruotsinkielinen toimitus ja TV 1:n Kulttuurikanava; Turun ruotsalainen teatteri ja Kansallisteatteri; sanomalehdistä Ilta-Sanomat, Uuden Suomen Iltalehti, Helsingin Sanomat ja Folktidningen Ny Tid sekä aikakauslehdistä Polttopiste, Studentbladet, Suomen Kuvalehti, Me Naiset, Katso, Apu-lehden lääkäripalsta ja Pikajuna.[67]
  • 1984 apulaisprofessori Kai Sieversille ja tutkija Olli Stålströmille kirjan Rakkauden monet kasvot toimitustyöstä.[68]
  • 1985 kirjailija Pirkko Saisiolle romaanista Kainin tytär.[69]
  • 1988 AIDS-tukikeskuksen johtaja Outi Lithenille.[70]
  • 1989 tanssitaiteilija Tiina Lindforsille kahden naisen välistä suhdetta ja ympäristön asenteita kuvaavasta tanssiteoksesta Olennainen, tekstiilitaiteilija Markku Pirille teoksesta Vuosi ja Helsingissä järjestetystä taidenäyttelystä sekä elokuvaohjaaja Jaakko Virtaselle kahden miehen suhdetta käsittelevästä lyhytelokuvasta Liitto.[71]
  • 1990 kirjailija Tove Janssonille kahden naisen välisen toveruuden ja rakkauden kuvaamisesta kirjassa Rent Spel sekä Ylioppilaslehdelle homoseksuaalisuuden avoimesta ja asiallisesta käsittelystä lehden abiturienttinumerossa.[72]
  • 1991 kirjailija Pentti Holapalle ”rakkauden ja miesten välisten suhteiden voimakkaasta ja herkän lämpimästä kuvaamisesta” ja toimittaja Sirkku Räihälälle ”ennakkoluuloja murtavista homoseksuaalisuutta ja kristinuskoa käsittelevistä artikkeleista”.[73]
  • 1992 Auroran sairaalan sisätautiosaston ylilääkäri Juhani Lähdevirralle maltillisesta aids-tiedottamisesta ja esimerkillisestä hiv-positiivisten tukemisesta.[74]
  • 1993 elokuvaohjaaja Ilppo Pohjolalle transsukupuolisuuden kuvaamisesta P(l)ain Truth-elokuvassa.[75]
  • 1994 teologian tohtori Martti Nissiselle ennakkoluulottomasta homoseksuaalisuutta koskevasta raamatuntutkimuksesta.[76]
  • 1995 kaikille vanhemmille, jotka tukevat lastensa seksuaalista identiteettiä ja mahdollisuutta elää avoimesti omana itsenään.[77]
  • 1996 kansanedustaja Outi Ojalalle sekä vasemmistoliiton ministereille, jotka allekirjoittivat Ojalan tekemän lakialoitteen nais- ja miesparien suhteiden virallistamisesta.[78]
  • 1997 Kamras Filmille homo-, lesbo-, bi- ja transkulttuuria esittelevien elokuvien maahantuonnista.[79]
  • 1998 Väestöliiton ylilääkäri Outi Hovatalle, joka on jakanut asiallista tietoa samaa sukupuolta olevien parien kelpoisuudesta vanhemmiksi.[80]
  • 2000 ruotsalaiselle valokuvaajalle Elisabet Ohlsonille, joka on nostanut Ecce Homo -näyttelyllään esiin homoseksuaalien aseman kirkossa, ja eläkkeellä olevalle apulaisprofessori Saara Liljalle, joka on tutkijana jakanut tietoa menneen ajan homojen, lesbojen ja biseksuaalien elämästä.[81]
  • 2001 ekumeeniselle Yhteys-liikkeelle, joka on asettunut kannattamaan nais- ja miesparien oikeutta saada parisuhteilleen juridinen tunnustus sekä puolustamaan kirkossa työskentelevien homo- ja biseksuaalisten ihmisten oikeutta elää avoimesti identiteettinsä mukaista elämää.[82]
  • 2002 kirjailija-psykiatri Veronica Pimenoffille transihmisten ihmisoikeuksien ja hyvinvoinnin puolustamisesta.[83]
  • 2003 Prometheus-leirin tuki ry:lle, koska Setan kouluttajat kutsutaan käymään jokaisella Prometheus-leirillä, ja koska leirin ohjelmassa käsitellään monipuolisesti erilaisuuden pelkoa sekä seksiä, seurustelua ja ihmissuhteita ja tuetaan nuorten minäkuvan rakentamista.[64][84]
  • 2004 lastenpsykiatri Tytti Solantaukselle, koska tämä on jo pitkään osoittanut kiinnostusta perhemuotojen moninaisuutta sekä nais- ja miesparien lasten hyvinvointia kohtaan. Hän on levittänyt asiallista ja tuoretta tietoa sekä vanhemmuuksista että lasten kehityksestä.[85]
  • 2005 lastenkirurgi Mika Venholalle ja Potilasyhdistys Trasek ry:n puheenjohtaja Terhi Viikille työstä intersukupuolisten ihmisten hyvinvoinnin ja ihmisoikeuksien edistämiseksi.[86]
  • 2006 toimittaja Heli Koskelalle, tuotantoyhtiö Tarinatalolle ja Yle Teema -televisiokanavalle Homo-Suomen historia -dokumenttisarjan tuottamisesta.[87]
  • 2007 Vantaan kaupunginmuseolle seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiasta kertovan Sateenkaari-Suomi-näyttelyn johdosta.[88]
  • 2008 laulaja Jenni Vartiaiselle ja lauluntekijä Teemu Brunilalle kappaleesta ”Ihmisten edessä”. Setan mukaan kappale kuvaa osuvasti, kuinka suurta rohkeutta esimerkiksi kädestä pitäminen vaatii seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvilta.[89]
  • 2009 Sofi Oksaselle, joka on kirjailijana ja kolumnistina nostanut esiin seksuaalivähemmistöjen asemaa Suomen lähialueilla, Baltiassa ja Venäjällä.[90]
  • 2010 Suomen Big Brother -talolle ja sen tuotantoyhtiön Metronome Film & Televisionille seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden esilletuomisesta ja arkipäiväistämisestä.[91][92]
  • 2011 Kaikki muuttuu paremmaksi -kampanjalle, joka tukee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvointia ja rohkaisee syrjintää kokeneita nuoria uskomaan itseensä.[93][94]
  • 2012 Pirkko Mäkiselle, joka on tasa-arvovaltuutettuna tehnyt työtä transihmisten oikeuksien edistämiseksi ja toiminut muun muassa Kelan käytäntöjen muuttamiseksi transihmisten hormonikorvaushoitojen ja sairauspäivärahaoikeuden osalta, teettänyt laajan selvityksen sukupuolivähemmistöjen asemasta ja järjestänyt viranomaisille seminaarin sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta.[95]
  • 2013 nuortenlehti Demille homo-, bi- ja transnuoret huomioivasta journalismista ja keskustelukulttuurista. Toimitus on luopunut jutuissa lukijoiden toiveesta hetero-oletuksesta ja ryhtynyt käyttämään sukupuolisidonnaisten sanojen sijaan neutraaleja ilmaisuja.[96]
  • 2014 kansanedustaja Paavo Arhinmäelle pitkäjännitteisestä työstään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolesta erityisesti kulttuuri- ja urheiluministerinä toimiessaan sekä Itellalle Tom of Finland -postimerkin julkaisemisesta esimerkkinä siitä, miten yritys voi hyödyntää myönteisesti liiketoiminnassaan seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuutta.[97]
  • 2015 Finlayson Oy:lle seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden positiivisesta esiintuomisesta markkinoinnissa, nuorten kannustamisesta elämään omina itsenään sekä yritysvastuullisuuden osoittamisesta.[98]
  • 2016 Kirkko ja kaupunki -lehdelle ja päätoimittaja Seppo Simolalle tasa-arvoisen avioliittolain asiallisesti ja faktoihin perustuvasta käsittelystä. Lehden linja on ollut johdonmukaisesti LHBTI-ihmisiä puolustava ja kirkkoa yhdenvertaiseen toimintaan kehottava. Lehti on tuonut esiin ne jäsenensä, joiden ääntä ei ole kirkossa kuultu, ja se on pyrkinyt tuomaan esiin myös kirkon sisällä olevan ihmisten moninaisuuden.[99]
  • 2017 Näkymätön sukupuoli -projektille, Sukupuolena ihminen -projektille ja vloggari Henny Harjusolalle sukupuolen moninaisuuden esiin tuomisesta ja näkyvyyden edistämisestä.[100][101]
  • 2018 Lapin Kansan toimitukselle ansiokkaasta ja asiallisesta työstään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevassa uutisoinnissa. Lehteä kustantaa Kaleva.[102]
  • 2019 Pinkkipartio ry:lle yhdenvertaisen partiotoiminnan edistämisestä.[103]
  • 2020 Kaksi äitiä & kaksoset -videoblogille sateenkaariperheen elämästä kertomisesta samastuttavasti.[104]
  • 2021 Kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksikölle ansiokkaasta työstä asiallisen tiedon jakamiseksi sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, perheiden moninaisuudesta ja sateenkaari-ihmisten puolustamisesta.[105]
  • 2022 Tekniikan akateemiset TEKille systemaattisesta sateenkaari-ihmisten näkyvyyden lisäämisestä ja yhdenvertaisuuden edistämisestä.[106]
  • 2023 toimittaja Lyyra Virtaselle asiallisen tiedon lisäämisestä sekä sateenkaari-ihmisten näkökulmien ja kokemusten esiin tuomisesta medioissa.[107]
  • 2024 Yle Kioskin Suomi on queer -dokumenttisarjan tekijöille. Sarjan erityinen ansio on sateenkaari-ihmisten toimijuuden ja oman äänen sekä heidän moninaisuutensa asettaminen sarjan keskiöön.[108]

Kunniarotta

Asiallisen tiedon omenan vastapainona Seta nuhtelee Kunniarotta-antipalkinnolla julkisesti sellaisia henkilöitä tai yhteisöjä, jotka ovat toiminnallaan ylläpitäneet seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää tai muuten vaikeuttaneet seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten elämää.[64] Kunniarotta on myönnetty muun muassa seuraaville tahoille:

  • 1980 Lääkintöhallitukselle sitkeästä haluttomuudesta poistaa homoseksuaalisuuden sairausluokitus.[65]
  • 1981 Kouluhallitukselle ansioituneesta ja sitkeästä työstä kouluopetuksen takapajulla pitämiseksi.[66]
  • 1982 psykoanalyytikko Tor-Björn Hägglundille homoseksuaalisuutta käsittelevistä lehtikirjoituksista ja Suomen Nuorisopsykiatriselle yhdistykselle virheellisen tiedon jakamisesta.[67]
  • 1983 Kristillisen Liiton varapuheenjohtajalle Ulla Järvilehdolle syrjintätyöstä.[109]
  • 1984 Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan apulaisprofessori Ilpo Huhtaniemelle.[68]
  • 1985 Turun yliopiston virusopin professorille Pekka Haloselle homoseksuaalien leimaamisesta ryhmänä vastuuttomiksi ja ehdotuksesta heidän eristämisekseen saarelle.[69]
  • 1988 Ison-Britannian pääministeri Margaret Thatcherille seksuaalivähemmistöjen kannalta kielteisestä toiminnasta.[70]
  • 1989 Puolueille SDP, Suomen Keskusta, SMP ja Kristillinen Liitto SETAn eduskuntapuolueille osoittamaan kyselyyn antamiensa vastausten vuoksi.[71]
  • 1990 näyttelijä Anu Panulalle ja toimittaja Tapani Ripatille sekä TV-2:lle ohjelmasta Sabatti. Ohjelma oli keväällä käsiteltävänä Yleisradion ohjelmaneuvostossa, joka ei pitänyt ohjelmaa asianmukaisena.[72]
  • 1991 Psykiatria-kirjan kirjoittajille Kalle Achtélle, Yrjö Alaselle ja Pekka Tienarille sekä kirjan julkaisijalle Werner Söderström Osakeyhtiölle, koska kirja sisältää runsaasti homo- ja biseksuaalisuutta koskevia väittämiä, joihin on uusimman tutkimuksen valossa suhtauduttava erittäin kriittisesti, vaikka kirjan esipuheessa kerrotaan kirjan sisältävän ajan tasalle saatettua tietoa.[73]
  • 1992 Yhdysvaltain, Britannian, Ranskan ja Espanjan hallituksille, koska ne estivät lesbojen ja homomiesten ihmisoikeuksia koskevan kohdan sisällyttämisen Etykin seurantakokouksen päätösasiakirjaan.[74]
  • 1994 Suomen Keskustan puoluekokoukselle, joka otti kielteisen kannan nais- ja miesparien suhteiden virallistamiseen.[76]
  • 1995 Helsingin kaupungin ylipormestari Kari Rahkamolle, koska tämän esityksestä kaupunki ei järjestänyt ILGAn konferenssille tavanomaista kaupungin vastaanottoa, vaikka tämän tyyppisten tapahtuminen kohdalla kaupungilla on ollut tapana järjestää virallinen vastaanotto. Rahkamo oli myös ilmoittanut kansainväliseen levitykseen menneessä lausunnossaan, että pitää homoseksuaalisuutta vastenmielisenä ja ihmisoikeusasiat eivät kuulu kaupungille.[77]
  • 1996 oikeusministeri Kari Häkämiehelle, joka on hallituksessa estänyt nais- ja miesparien parisuhteiden virallistamista koskevan lakialoitteen valmistelun.[78]
  • 1997 ”sellaisille opettajien, lääkärien, poliisien, ravintoloitsijoiden, piispojen ja työnantajien ammattikunnan edustajille, jotka työssään käyttävät väärin asemaansa vaikeuttamalla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen arkea”.[79]
  • 2000 pastori Miika Heikinheimolle, joka esti homokuoron konsertoinnin Temppeliaukion kirkossa Helsingissä.[81]
  • 2002 Kyrkpressenin päätoimittaja Stig Kankkoselle ”avarakatseisuudesta tunnetun julkaisun muokkaamisesta uskonnollisen taantumuksen äänitorveksi”.[83]
  • 2003 SPR:n Veripalvelulle, koska se ei ota vastaan verta miehiltä, jotka ovat harrastaneet seksiä toisen miehen kanssa. Setan mukaan tämä leimaa kokonaisen ihmisryhmän potentiaalisiksi HI-viruksen levittäjiksi, mikä ylläpitää syrjiviä asenteita ja rakenteita.[64]
  • 2004 ei jaettu
  • 2005 teologi-kirjailija Tommy Hellstenille kirjoituksista, joissa hän kieltää homoseksuaalisuuden yhdenvertaisuuden ja kirjassa Tietäjän silmin tehdystä homoseksuaalisuuden ja pedofilian rinnastamisesta.[86]
  • 2006 Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtajalle, professori Tuula Tammiselle, koska hänen mukaansa isättömät lapset ovat lähtökohdiltaan poikkeavia ja että hedelmöityshoitoja ei tästä syystä tulisi antaa naispareille ja itsellisille naisille. Setan perustelujen mukaan Tamminen on käyttänyt arvostettua asemaansa väärin ja tieteen eettisten sääntöjen vastaisesti ohittanut ne lukuisat tutkimukset, joiden mukaan lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta oleellista on perhesuhteiden vakaus, ei vanhempien lukumäärä tai sukupuoli.[87]
  • 2007 jaettiin monta pienempää mainintaa, ”Rotanpoikasta”. Yhden Rotanpoikasen sai muusikko Sakari Kuosmanen sen takia, että hän on julkisesti kehottanut seksuaalivähemmistöön kuuluvia henkilöitä menemään takaisin ”kaappiin”, toisen MTV3 MAX -televisiokanava, koska sen mainoskampanjan mukaan kanavalla ei esiinny seksuaalivähemmistöjä, ja kolmannen Turun Sanomat julkaistuaan kolumnin, jonka mukaan homojen näkyvyys Euroviisuissa vaaransi viisuhengen. Symboliset Rotanpoikaset lähetettiin myös Helsingin Norra svenska församlingin määräaikaiselle kirkkoherralle Torsten Sandellille, joka kielsi sateenkaarimessun järjestämisen Tuomiokirkon kappelissa, sekä Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan seurakuntaneuvostolle, joka vastoin kirkkoherran päätöstä esti messun järjestämisen Vantaan Pyhän Laurin kirkossa.[88]
  • 2008 ylipormestari Raimo Ilaskivelle, kansanedustaja Bjarne Kallikselle ja kenraali Gustav Hägglundille heidän lausunnoistaan nukkeanimaatiosta Uralin perhonen syntyneeseen kohuun.[89]
  • 2009 Instrumentariumille ”sen televisiomainoksesta, jossa likinäköinen heteromies ajautuu vahingossa homobaariin ja joutuu lähentelyjen kohteeksi. Heteromiesten homoseksuaalisuuden pelolla vitsaileminen osoittaa Setan mielestä arvostelukyvyn pettämistä”.[90]
  • 2010 Opettaja-lehden päätoimittaja Hannu Laaksolalle hänen pääkirjoituksestaan ”Opettajalla oikeus yksityisyyteensä”.[91][92]
  • 2011 ei jaettu
  • 2012 Pietarin kuvernööri Georgi Poltavtšenkolle, joka hyväksyi lain, jossa kielletään seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta kertominen alaikäisille Pietarissa.[95]
  • 2013 Euroopan komissiolle ja erityisesti sen varapuheenjohtajalle, oikeus-, perusoikeuksien ja kansalaisuusasioiden komissaari Viviane Redingille, koska hän torjui kahdentoista jäsenmaan vetoomuksen HLBTI-tiekartasta eli suuntaviivoista lähivuosien politiikalle lesbojen, homojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten henkilöiden hyvinvoinnin ja yhdenvertaisen kohtelun edistämiseksi.[110]
  • 2014 ei jaettu
  • 2015 Tapio Puolimatkalle siitä, että hän Jyväskylän yliopiston kasvatuksen teorian ja tradition professorina on julkisuudessa ottanut voimakkaasti kantaa sukupuolineutraalia avioliittolakia vastaan ja on henkilökohtaista agendaansa ajaessaan käyttänyt toistuvasti tieteellistä auktoriteettiaan ja asemaansa yliopiston professorina.[98]
  • 2016 ei jaettu
  • 2017 Tšetšeniaa johtavalle Ramzan Kadyroville, jonka johdolla keväällä 2017 maasta kantautuneiden tietojen mukaan oli käynnissä homojen mittava vaino.[100]
  • 2018 Tieteen Kuvalehdelle sen transsukupuolisuutta käsittelevästä numerosta, joka Setan mukaan kertoi aiheesta sensaatiohakuisesti, transfobisesti ja stereotypioita vahvistaen. Lehden kustantaja Suomessa on Bonnier Publications.[102]
  • 2019 Suomen luterilaiselle evankeliumiyhdistykselle Kutsuvat sitä rakkaudeksi -oppaasta, joka säilyttää ja vahvistaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvia ennakkoluuloja.[103]
  • 2020–2024 ei jaettu

Vuoden sateenkaarinuori

Setan nuorisotoimikunnan tunnustus Vuoden sateenkaarinuori jaetaan sateenkaarinuorelle kiitoksena jo tehdystä työstä sateenkaarinuorten parissa, sateenkaarinuorten näkyvyyden, oikeuksien ja hyvinvoinnin edistämisestä tai esimerkillisestä toiminnasta oman yhteisönsä sisällä tai ulkopuolella. Tunnustuksen ovat saaneet[111]

  • 2015 Mio Kivelä
  • 2016 Elina Partanen
  • 2017 Sani Koskimäki
  • 2018 Anne Olli
  • 2019 Mesi Kissaniitty
  • 2020 Piki Rantanen
  • 2021 Veera Toivonen
  • 2022 Romeo Keijupuro
  • 2023 Ritni Ráste Pieski
  • 2024 Essi Mutanen.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Seta juhlii 50-vuotiasta työtään! 23.5.2024. Seta ry. Viitattu 28.5.2024.
  2. ↑ a b Jäsenjärjestöt Seta ry. Viitattu 30.3.2025.
  3. ↑ a b Paikalliset jäsenjärjestöt Seta ry. Viitattu 30.3.2025.
  4. ↑ a b Hallitus Seta ry. Viitattu 3.1.2025.
  5. ↑ Lyhenneluettelo: S Kielitoimiston ohjepankki. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 3.4.2018.
  6. ↑ Kansalaisjärjestöjä (Arkistoitu 15.1.2018) Ihmisoikeuskeskus. Viitattu 13.12.2017.
  7. ↑ a b Järjestö Seta ry. Viitattu 11.2.2014.
  8. ↑ a b Setan uudeksi puheenjohtajaksi Anu Kantola 23.11.2024. Seta ry. Viitattu 2.1.2025.
  9. ↑ a b c Isaksson, Eva: Homona ja lesbona Euroopassa: Euroopan maat: Suomi (Alkuteos 1994) Seta ry, Sappho.net. Viitattu 6.5.2013.
  10. ↑ a b c Hlbtiq-historiaa Suomessa (Arkistoitu 26.6.2018) Seta ry. Viitattu 10.2.2014.
  11. ↑ Koskinen, Niklas: Setan historia, osa 1: Yhdistyksen alkutaival Sateenkaarihistorian ystävät. 7.10.2024. Viitattu 6.2.2025.
  12. ↑ Tuomikumpu, Kristian: 100 vuotta ulos kaapista. City-lehti, 20/2002. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.5.2013.
  13. ↑ a b c d e f g h Mustola, Kati: Suomalaisten lesbo- ja homoliikkeiden historiaa Finnqueer. 17.9.2002. Viitattu 6.5.2013.
  14. ↑ Hyvärinen, Veli: Psyke ry:n historiaa (Arkistoitu 29.9.2013) Ranneliike.net. 2012. Viitattu 6.5.2013.
  15. ↑ Koskinen, Niklas: Setan historia, osa 2: Kriisin varjossa ammattimaiseksi asiantuntijajärjestöksi Sateenkaarihistorian ystävät. 14.11.2024. Viitattu 6.2.2025.
  16. ↑ Stålström, Olli: Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu, s. 231. Helsinki: Gaudeamus, 1998. ISBN 951-662-716-1
  17. ↑ Koskinen, Niklas: Setan historia, osa 3: valtakunnalliseksi kattojärjestöksi Sateenkaarihistorian ystävät. 23.1.2025. Viitattu 6.2.2025.
  18. ↑ Z-lehti lopettaa toimintansa MTV Uutiset. 5.12.2006. Viitattu 6.5.2013.
  19. ↑ SETA täytti 35 vuotta Ranneliike.net. 25.5.2009. Viitattu 6.5.2013.
  20. ↑ Kaarto, Hanna: Sananvapauskortin käyttö on helppoa (Arkistoitu 19.2.2014) Helsingin Sanomat. 18.7.2010. Viitattu 23.5.2013.
  21. ↑ Karpakka, Antti: Päivi Räsänen: Setan uhkaus oli pöyristyttävä Keskisuomalainen. 16.7.2010. Viitattu 23.5.2013.
  22. ↑ Räsänen, Päivi: Sananvapaus uhattuna (Alkuperäinen kirjoitus. Arkistoitu 19.3.2020) 27.7.2010. Suomen Kristillisdemokraatit. Viitattu 31.7.2011.
  23. ↑ a b Pirttijärvi, Anssi: Asiallisen tiedon antaja – Seksuaalinen tasavertaisuus Seta ry. 1974-1981 (PDF) Finnqueer. 1/2011. Turun yliopisto. Viitattu 13.5.2013.
  24. ↑ Setan 35- ja Transtukipisteen 15-vuotisjuhlan puheet 27.11.2009. Seta ry. Viitattu 11.2.2014.
  25. ↑ Ylönen, Timo: Tiina Kivinen. Seta, 1991, nro 3, s. 10.
  26. ↑ Järjestöt. Helsingin Sanomat, 23.3.1994. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.2.2012.
  27. ↑ Heikkinen, Ari & Hiltunen, Rainer: Vihreä vaikuttaja puolusti sateenkaariperheitä. Helsingin Sanomat, 26.2.2004. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.5.2013.
  28. ↑ Järjestöt. Helsingin Sanomat, 28.4.1997. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.2.2012.
  29. ↑ Lainmuutos toisi Suomeen satoja virallisia homoliittoja Ilta-Sanomat. 30.11.2000. Viitattu 6.5.2013.
  30. ↑ Aarnipuu, Tiia (Arkistoitu 13.7.2014) Like Kustannus. Viitattu 6.5.2013.
  31. ↑ Setan puheenjohtajaksi Juha Jokela Finnqueer. 3.12.2005. Viitattu 6.5.2013.
  32. ↑ Hannula, Outi: Jäähyväiset puheenjohtajalta 31.12.2012. Seta ry. Viitattu 11.2.2014.
  33. ↑ Setan uudeksi puheenjohtajaksi Juha-Pekka Hippi Helsingin Sanomat. 2.12.2012. Viitattu 10.2.2014.
  34. ↑ Tallgren, Rea: SETAn puheenjohtaja Panu Mäenpään kausi päättyy: "Vihapostin määrä on yllättänyt" Voice.fi. 30.12.2016. Viitattu 22.10.2020.
  35. ↑ Setan edustajakokous valitsi puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja hallituksen jäseniä 30.11.2014. Seta ry. Viitattu 7.2.2015.
  36. ↑ Salmela, Jussi: Setan uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Sakris Kupila Helsingin Sanomat. 25.11.2018. Viitattu 25.11.2018.
  37. ↑ Setan uudeksi puheenjohtajaksi Pekka Rantala – edustajakokous: ”translain kokonaisuudistus ei riitä” 19.11.2022. Seta ry. Viitattu 3.1.2025.
  38. ↑ Tasa-arvovaltuutetuksi on valittu Rainer Hiltunen, onnittelut! Twitter. 16.3.2023. Seta ry. Viitattu 15.6.2023.
  39. ↑ Stålström, Olli: Jussi Nissinen ja SETA Finnqueer. 1.1.2001 (päivitetty 1.7.2005). Viitattu 15.6.2023.
  40. ↑ a b Setan pääsihteeriksi Kerttu Tarjamo 3.7.2015. Seta ry. Viitattu 7.7.2015.
  41. ↑ Valtakunnalliset nuorisoalan järjestöt (Liite Nuorisojärjestöille myönnetyt avustukset vuosilta 2012-2025 (XLSX)) Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 21.3.2025.
  42. ↑ About us ILGA. Viitattu 2.3.2022. (englanniksi)
  43. ↑ Kansainvälinen toiminta Seta ry. Viitattu 6.5.2013.
  44. ↑ Historia Sinuiksi ry. Viitattu 2.3.2022.
  45. ↑ Kannatusjäsenet Seta ry. Viitattu 30.3.2025.
  46. ↑ Ihmisoikeudet Seta ry. Viitattu 6.3.2019.
  47. ↑ Nuortenryhmät Seta ry. Viitattu 6.3.2019.
  48. ↑ Setan seniorityö Seta ry. Viitattu 6.3.2019.
  49. ↑ Asiantuntija- ja koulutuspalvelut Seta ry. Viitattu 6.3.2019.
  50. ↑ Tuki- ja neuvontapalvelut Seta ry. Viitattu 6.3.2019.
  51. ↑ Palvelut Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus. Viitattu 9.4.2019.
  52. ↑ Transtukipisteestä Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus 4.4.2019. Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus. Viitattu 9.4.2019.
  53. ↑ Verkkonuorisotalo Loiste on nyt auki 3.2.2022. Seta ry. Viitattu 14.9.2024.
  54. ↑ Verkkonuorisotalo Loiste Seta ry. Viitattu 13.9.2024.
  55. ↑ Hyvönen, Tiina: Priden kävijämäärä kasvoi kolmanneksella Yle Uutiset. 4.7.2011. Viitattu 1.8.2011.
  56. ↑ Heima, Timo-Pekka: Helsingin Pride-kulkueessa jopa 100 000 ihmistä – katso koko Ylen puolitoistatuntinen erikoislähetys tapahtumasta Yle Uutiset. 30.6.2018. Viitattu 4.7.2018.
  57. ↑ Manninen, Tuomas: Helsingin Pride ohitti yleisömassallaan Lordin voitonjuhlat ja Suviseurat – ”Yksi suurimmista koskaan” Ilta-Sanomat. 30.6.2018. Viitattu 30.6.2018.
  58. ↑ Setan Vapautuspäivät kokoaa homoja MTV Uutiset. 23.6.1998. Viitattu 6.5.2013.
  59. ↑ Pride-tapahtumat Suomessa Seta ry. Viitattu 13.9.2024.
  60. ↑ Laki avioliittolain muuttamisesta Finlex. 20.2.2015. Viitattu 23.9.2015.
  61. ↑ Poliittiset painopistealueet 2019–2022 Seta ry. Viitattu 6.3.2019.
  62. ↑ Kirsi Pimiä yhdenvertaisuusvaltuutetuksi Oikeusministeriö. 23.4.2015. Viitattu 23.9.2015.
  63. ↑ Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta Finlex. 30.12.2014. Viitattu 23.9.2015.
  64. ↑ a b c d SETA:n Asiallisen Tiedon Omena ja Kunniarotta 2003 (Arkistoitu 5.3.2016) Seta ry. Viitattu 6.5.2013.
  65. ↑ a b Rotta ja omena jaettiin. SETA-lehti, 1980, nro 2.
  66. ↑ a b Seija sai omenan. Kunniarotta Kouluhallitukselle. SETA-lehti, 1981, nro 2.
  67. ↑ a b Vuoden 1982 rotta ja omena. SETA-lehti, 1982, nro 3.
  68. ↑ a b Etelä-Suomen Sanomat, 26.6.1984.
  69. ↑ a b Etelä-Suomen Sanomat, 9.6.1985.
  70. ↑ a b Etelä-Suomen Sanomat, 20.8.1988.
  71. ↑ a b Etelä-Suomen Sanomat, 21.8.1989.
  72. ↑ a b Etelä-Suomen Sanomat, 19.8.1990.
  73. ↑ a b SETA myönsi omenan ja rotan. Helsingin Sanomat, 18.8.1991. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.2.2012.
  74. ↑ a b Vielä vapautuspäivistä. Honk, 1992, nro 5. Helsingin seudun SETA ry. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 6.5.2013.
  75. ↑ P(l)ain Truth Elonet. Viitattu 23.11.2017.
  76. ↑ a b Palkittu. Helsingin Sanomat, 14.8.1994. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.2.2012.
  77. ↑ a b Palkinnot. Helsingin Sanomat, 18.6.1995. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.2.2012.
  78. ↑ a b Setan Kunniarotta oikeusministerille. Helsingin Sanomat, 11.8.1996. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.2.2012.
  79. ↑ a b Palkitut. Helsingin Sanomat, 14.8.1997. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.2.2012.
  80. ↑ Palkitut. Helsingin Sanomat, 28.6.1998. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.2.2012.
  81. ↑ a b Ecce Homo -kuvaajalle Setan tunnustus. Helsingin Sanomat, 2.7.2000. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.2.2012.
  82. ↑ Suomi sai parisuhdelain - nyt on juhlan aika! (Ks. väliotsikko. Arkistoitu 2.2.2003) Seta ry. Viitattu 4.7.2018.
  83. ↑ a b Seta jakoi vuosipalkinnot Turun Sanomat. 29.6.2002. Viitattu 6.5.2013.
  84. ↑ SETA palkitsi Protun Asiallisen Tiedon Omenalla (Arkistoitu 4.8.2003) Kotkanpesä. 13.7.2003. Viitattu 6.5.2013.
  85. ↑ Setan Tiedon Omena psykiatri Solantaukselle Turun Sanomat. 3.7.2004. Viitattu 6.5.2013.
  86. ↑ a b Seta jakoi Pride-tapahtumassa kaksi palkintoa. Helsingin Sanomat, 10.7.2005. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.2.2012.
  87. ↑ a b Setan asiallisen tiedon omena ja kunniarotta 2006 Ranneliike.net. 1.7.2006. Viitattu 6.5.2013.
  88. ↑ a b Mollgren, Sami: Helsinki Pride 2007 -kulkue Helsingissä Ranneliike.net. 30.6.2007. Viitattu 5.5.2018.
  89. ↑ a b Seta palkitsi Jenni Vartiaisen ja Teemu Brunilan (Arkistoitu 4.7.2008) Helsingin Sanomat. 28.6.2008. Viitattu 6.5.2013.
  90. ↑ a b Seta palkitsi Sofi Oksasen 27.6.2009. Seta ry. Viitattu 11.2.2014.
  91. ↑ a b Seta palkitsi Big Brotherin (Arkistoitu 25.2.2014) Helsingin Sanomat. 26.7.2010. Viitattu 6.5.2013.
  92. ↑ a b Seta palkitsi Suomen Big Brother -talon – antipalkinto Opettaja-lehden päätoimittajalle 24.7.2010. Seta ry. Viitattu 11.2.2014.
  93. ↑ Seta palkitsi Kaikki muuttuu paremmaksi -kampanjan Yle Uutiset. 16.7.2011. Viitattu 6.5.2013.
  94. ↑ Tiedote: Kaikki muuttuu paremmaksi -kampanjalle Setan palkinto homonuorten hyvinvoinnin edistämisestä 16.7.2011. Seta ry. Viitattu 11.2.2014.
  95. ↑ a b Asiallisen tiedon omena tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkiselle 30.6.2012. Seta ry. Viitattu 6.5.2013.
  96. ↑ Seta palkitsi Demi-lehden kaikki nuoret mukaan ottavasta journalismista ja vertaistuesta 15.6.2013. Seta ry. Viitattu 11.2.2014.
  97. ↑ Asiallisen tiedon omenat Arhinmäelle ja Itellalle 28.6.2014. Seta ry. Viitattu 28.6.2014.
  98. ↑ a b Asiallisen tiedon omena Finlaysonille 27.6.2015. Seta ry. Viitattu 7.8.2015.
  99. ↑ Huomionosoitukset Seta ry. Viitattu 31.8.2017.
  100. ↑ a b Setan Asiallisen tiedon omena -tunnustus sukupuolen moninaisuutta edistäneille 1.7.2017. Seta ry. Viitattu 13.5.2018.
  101. ↑ Alhonen, Antero: Supersuosittu tubettaja Henry Harjusola vaihtoi nimensä ja aikoo korjata sukupuolensa Seiska. 14.5.2019. Viitattu 22.6.2022.
  102. ↑ a b Seta moitti ja kiitti mediaa – tänne meni omena ja tänne Kunniarotta-titteli Helsingin Uutiset. 30.6.2018. Viitattu 30.6.2018.
  103. ↑ a b Setan Asiallisen tiedon omena Pinkkipartiolle – Seta nuhteli SLEY:n nuoriso-oppaasta 24.8.2019. Seta ry. Viitattu 6.1.2020.
  104. ↑ Asiallisen tiedon omena -tunnustus Kaksi äitiä & kaksoset -YouTube-kanavalle 6.10.2020. Seta ry. Viitattu 22.10.2020.
  105. ↑ Asiallisen tiedon omena Kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksilölle 22.9.2021. Seta ry. Viitattu 22.9.2021.
  106. ↑ Setan Asiallisen tiedon omena Tekniikan akateemiset TEKille 7.11.2022. Seta ry. Viitattu 11.11.2022.
  107. ↑ Asiallisen tiedon omena 2023 -tunnustus toimittaja Lyyra Virtaselle 1.7.2023. Seta ry. Viitattu 3.7.2023.
  108. ↑ Asiallisen tiedon omena 2024 -tunnustus Suomi on queer -sarjan tekijöille 31.5.2024. Seta ry. Viitattu 3.6.2024.
  109. ↑ Kamelianainen-palsta: Kunniarotta. Apu, 10.6.1983.
  110. ↑ EU-komissaarille Setan Kunniarotta-antipalkinto homo- ja transpolitiikan väheksymisestä 15.6.2013. Seta ry. Viitattu 11.2.2014.
  111. ↑ Vuoden sateenkaarinuori Seta ry. Viitattu 3.1.2025.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Seta.