Silkkiunikko

Nykymaailmassa Silkkiunikko:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Ammattilaisista amatööreihin Silkkiunikko herättää uteliaisuutta ja keskustelua eri alueilla. Rikas ja monipuolinen historia Silkkiunikko on vaikuttanut merkittävästi yhteiskuntaan ja tapaamme lähestyä elämän eri osa-alueita. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja näkökulmia, jotka liittyvät Silkkiunikko:een, tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta.

Silkkiunikko
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset Eudicots
Lahko: Ranunculales
Heimo: Unikkokasvit Papaveraceae
Suku: Unikot Papaver
Laji: rhoeas
Kaksiosainen nimi

Papaver rhoeas
L.

Katso myös

  Silkkiunikko Wikispeciesissä
  Silkkiunikko Commonsissa

Silkkiunikko (Papaver rhoeas, syn. P. strigosum) on unikoiden sukuun kuuluva kukkakasvilaji.

Ulkonäkö ja koko

Silkkiunikon lehtiä.
Silkkiunikon kota.

Silkkiunikon korkeus vaihtelee 30–100 senttimetrin välillä. Sen varsi on ylös asti siirottavakarvainen. Lehdet ovat soikeita tai vastapuikeita ja parijakoisia. Ainakin alempien lehtien liuskat ovat leveitä ja tylpähköjä. Kukat ovat suuret ja punaiset, halkaisijaltaan 7–8 cm. Verhiö on kaksilehtinen, mutta verholehdet varisevat varhain. Teriö on nelilehtinen ja säteittäinen. Punaisten terälehtien tyvellä on joskus tumma täplä. Heteitä on runsaasti. Monilehtinen emiö on yhdislehtinen. Silkkiunikko on yksivuotinen laji ja kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmä on tynnyrimäis-pallomainen ja kalju kota, jonka päällä on tähtimäinen ja monisäteinen luottilevy. Siemenet varisevat luottilevyn alle avautuvista rei’istä.[1][2]

Suomessa tavattavista unikkolajeista silkkiunikko muistuttaa lähinnä ruisunikkoa (Papaver dubium).[3]

Levinneisyys

Silkkiunikko on alkuperältään eurooppalainen laji, jossa sitä tavataan Ukrainaa, Länsi-Venäjää ja Fennoskandian keskiosia myöten. Lajia kasvaa myös suurimmassa osassa Saharan pohjoispuolista Afrikkaa, Turkissa, Lähi-idässä sekä paikoin Keski-Aasiassa. Silkkiunikkoa tavataan myös eri puolilla Yhdysvaltoja sekä eteläistä Kanadaa, missä se on tulokaslaji. Samoin laji on levinnyt paikoin Etelä-Amerikkaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.[3] Silkkiunikko on Suomessa tulokaslaji muiden unikkolajien tapaan. Sitä on tavattu Suomessa Oulun korkeudelle saakka. Yleisin laji on Ahvenanmaalla ja eteläisimmässä Suomessa.[1]

Elinympäristö

Silkkiunikkoja joutomaalla Belgiassa.

Silkkiunikkoa kasvaa yleisesti maanviljelysalueilla, tienvarsilla ja joutomailla.[4] Suomessa silkkiunikkoa tavataan satunnaisena muun muassa kaatopaikoilla, pihoilla ja satamissa, jossa se on tyypillinen painolastimaiden kasvi. Jo Ahvenanmaalla ja Ruotsin Gotlannissa ja Öölannissa silkkiunikko on hyvin tavallinen rikkakasvi esimerkiksi viljapelloilla, samoin etelämpänä Euroopassa.[1][3] Silkkiunikko viihtyy aurinkoisella paikalla vähäravinteisessa maassa.[5]

Käyttö

Silkkiunikkoa viljellään myös koristekasvina. Viljellyissä lajikkeissa kukkien väri saattaa vaihdella valkoisesta vaaleanpunaiseen ja punaiseen. Myös kerrottukukkaisia lajikkeita tunnetaan.[3]

Silkkiunikosta on muodostunut ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivän, Remembrance Dayn, symboli, jota käytetään muun muassa Isossa-Britanniassa ja Kanadassa.[4]

Lähteet

  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
  • Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005 (2003). ISBN 951-31-2924-1

Viitteet

  1. ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 92.
  2. ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 197.
  3. ↑ a b c d Den virtuella floran: Kornvallmo (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 1.2.2012.
  4. ↑ a b Papaver rhoeas (common poppy) Board of Trustees of the Royal Botanic Gardens, Kew. Arkistoitu 17.5.2012. Viitattu 19.5.2012. (englanniksi)
  5. ↑ Kotiliesi: Kesäkukat – kymmenen klassikkoa

Aiheesta muualla