Skellefteå

Tässä artikkelissa perehdymme Skellefteå:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen monia puolia ja merkityksiä. Analysoimme historiallisesta nykyaikaiseen lähestymistapaan, kuinka Skellefteå on jättänyt jälkensä yhteiskunnan eri puolille. Tutkimuksen ja todistusten avulla paljastamme Skellefteå:n ympärillä olevat erilaiset näkökulmat, jolloin lukija voi saada laajan ja rikastuttavan näkemyksen tästä aiheesta. Sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen uppoudumme Skellefteå:n löytö- ja pohdiskelumatkalle.

Skellefteå
Kuvia Skellefteåsta.
Kuvia Skellefteåsta.

Skellefteå

Koordinaatit: 64°45′N, 20°57′E

Valtio Ruotsi Ruotsi
Lääni Västerbottenin lääni
Maakunta Västerbotten
Kunta Skellefteån kunta
Pinta-ala
 – Maa 21,74 km²
Väkiluku 32 775
 – Väestötiheys 1 507,6 as./km²
Tilastotiedot koskevat taajamaa ja niiden lähteenä on Statistiska centralbyrån (SCB). Väkiluku ja maapinta-ala ovat ajankohdan 31.12.2010 mukaiset.[1]


















Skellefteå (aikaisemmin suom. Heletti[2]) on entinen kaupunki ja nykyinen Skellefteån kunnan keskustaajama. Skellefteå sijaitsee Perämeren rannikon läheisyydessä Pohjois-Ruotsissa. Se kuuluu Västerbottenin lääniin ja Västerbottenin historialliseen maakuntaan.

Historiaa

Skellefteån alueen läpi virtaava Skelleftejoki (joskus suom. Helettijoki[3]) oli aikoinaan rajajoki, jonka eteläpuolella asui helsinglantilaisia eli ruotsalaisia ja pohjoispuolella lappalaisia ja suomalaisia.[3] Alueen suomalaista väestöä kutsuttiin keskiaikaisissa kirjoituksissa kveeneiksi ja heidän maataan Kvenlandiksi, esimerkiksi Ottar Haalogalantilaisen kuvauksessa noin vuodelta 890 sekä islantilaisen Níkulás Bergssonin Leiðarvísir og borgarskipan -nimisessä kuvauksessa pohjoisen kansoista vuodelta 1157.[3][4][5][6]

Skellefteån seurakunta mainitaan ensi kerran 1324 ja ensimmäinen kirkko rakennettiin 1330.[7]

Alueen vanhasta asutuksesta huolimatta Skellefteån kaupunki on Norlannin nuorimpia. Kaupungin perusti virallisesti kirkkoherra Nils Nordlander vuonna 1845. Vuonna 1967 kaupunkiin liitettiin Skellefteån maalaiskunta sekä Bureå, Byske ja Jörn. Kaupungin arvonimen Skellefteå menetti vuonna 1971, jolloin Ruotsissa siirryttiin yhteen kuntamuotoon. Vuonna 1974 Skellefteån kuntaan tulivat kuulumaan vielä Burträsk ja Lövånger. Nykyinen Skellefteån kunta on pinta-alaltaan ja väkiluvultaan paljon suurempi kuin entinen Skellefteån kaupunki.

Nykyään

Nykyään Skellefteå on kehittynyt teollisuus- ja kaivoskaupungiksi ja monet vanhat puurakennukset ovat saaneet väistyä tiilitalojen tieltä.

Kaivosyhtiö Bolidenin kuparisulatto on toiminut Skellefteåssa 1930-luvulta lähtien. Se työllistää nykyisin noin 700–800 henkilöä[8]. Skellefteåta kutsutaan joskus kultakaupungiksi (ruots. guldstaden) siellä kaivettavan kullan takia.

2020-luvun taitteessa kaupunkiin perustettiin suuri Northvolt-yrityksen akkutehdas, joka työllisti tuhansia ihmisiä. Yritystä ei kuitenkaan saatu kannattavaksi ja se ajautui Ruotsin suurimmaksi arvioituun konkurssiin maaliskuussa 2025. Tehtaalle pyritään löytämään jatkaja.[9]

Vaakuna

  • Kaupungin vaakuna on nykyisin Skellefteån kunnan käytössä.
    Kaupungin vaakuna on nykyisin Skellefteån kunnan käytössä.

Väestönkehitys

Skellefteån taajaman väestönkehitys 1960–2010
Vuosi Asukkaita
1960
  
 18 367
1965
  
 23 899
1970
  
 27 456
1975
  
 29 353
1980
  
 29 892
1990
  
 31 051
1995
  
 31 940
2000
  
 31 742
2005
  
 32 425
2010
  
 32 775
Lähde: Statistiska centralbyrån (SCB).[10] Skellefteå kasvoi yhteen Stämningsgårdenin kanssa vuonna 1965.[10]

Urheilu

Skellefteåsta on kotoisin jääkiekkoseura Skellefteå AIK.

Media

Skellefteåssa on Norran-sanomalehden päätoimitus.

Lähteet

  1. ↑ Tätorter 2010, korrigerad version 2012-11-14 (PDF) MI38 Småorter och tätorter. 14.11.2012. Statistiska centralbyrån. Viitattu 23.11.2012. (ruotsiksi)
  2. ↑ Meänkielen sanakirja
  3. ↑ a b c Kustaa Vilkuna: Kansatieteilijän työpöydältä: Kainuu-Kvenland.
  4. ↑ Kyösti Julku: Kvenland - Kainuunmaa. Oulu, 1986.
  5. ↑ Ohthere's story in Old English Orosius Ottarin matkakertomus muinaisenglannin ja englannin kielillä.
  6. ↑ Rafn, C.C. Antiquités Russes II, sivut 404–405.
  7. ↑ https://skellefteamuseum.se/nordana/fran-nordana-till-lejonstrom/landskyrkans-historia
  8. ↑ Rönnskär i Skellefteå varslar 200 anställda SVT. 10.3.2025. Viitattu 12.3.2025.
  9. ↑ Palmén, Joanna: ”Ruotsin modernin ajan suurin konkurssi” – Koko olemassaolonsa kompuroinut Northvolt kaatuu. Tekniikka & Talous, 12.3.2025. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.3.2025.
  10. ↑ a b Befolkning i tätorter 1960-2010 (XLS) 29.5.2012. Statistiska centralbyrån. Viitattu 12.12.2012. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Skellefteå.
Västerbottenin läänin kuntien keskustaajamat
Bjurholm • Dorotea • Lycksele • Malå • Nordmaling • Norsjö • Robertsfors • Skellefteå • Sorsele • Storuman • Uumaja • Vilhelmina • Vindeln • Vännäs • Åsele
Katso myös: Luettelo Ruotsin taajamista • Luettelo Ruotsin kunnista