Tunturikoivu

Tunturikoivu:n aihe on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena pitkään. Alkuperäistään nykypäivään Tunturikoivu on herättänyt ihmisten huomion eri aloilta joko yhteiskunnallisen vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai ihmisten jokapäiväiseen elämään vaikuttaneen vaikutuksensa vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti roolia, joka Tunturikoivu:llä on ollut ajan mittaan, sekä sen merkitystä nykyään. Sen alkuperästä sen kehitykseen tutkimme, kuinka Tunturikoivu on vaikuttanut eri elämänalueisiin ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Yksityiskohtaisen analyysin ja kriittisen näkökulman avulla pyrimme valaisemaan Tunturikoivu:n tärkeimpiä näkökohtia ja tarjoamaan näin lukijalle syvemmän ymmärryksen tästä kiehtovasta aiheesta.

Tunturikoivu
Tunturikoivuja Saanan juurella.
Tunturikoivuja Saanan juurella.
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Rosidit
Lahko: Fagales
Heimo: Koivukasvit Betulaceae
Alaheimo: Betuloideae[1]
Suku: Koivut Betula
Laji: Hieskoivu pubescens
Alalaji: czerepanovii
Kolmiosainen nimi

Betula pubescens subsp. czerepanovii
(N.I.Orlova) Hämet-Ahti[2]

Synonyymit
  • Betula tortuosa Ledeb.
  • Betula pubescens subsp. tortuosa (Ledeb.) Nyman
  • Betula czerepanovii N.I.Orlova
Katso myös

  Tunturikoivu Wikispeciesissä
  Tunturikoivu Commonsissa

Tunturikoivu (Betula pubescens subsp. czerepanovii) on hieskoivun alalaji,[3] joka tunnettiin aiemmin omana lajinaan nimellä Betula tortuosa. Tunturikoivu ei ole hieskoivun ja vaivaiskoivun risteymä, vaikka ulkonäkö voisi antaa aihetta luulla niin. Vaivaiskoivu kyllä risteytyy helposti tunturikoivun ja hieskoivun kanssa.

Tunturikoivu on pensasmainen puu. Talvilaiduntavat porot syövät tunturikoivun lehtiä ja nuoria oksia, monet hyönteiset, esimerkiksi tunturimittari, syövät sen lehtiä, ja ankarat talvet voivat vahingoittaa lumen yläpuolelle jääviä osia.

Levinneisyys

Pohjois-Euroopassa tunturikoivu kasvaa Skandien vuoristossa Etelä-Norjasta Ruijaan Jäämeren rannikolle asti, Suomen pohjoisosissa ja täältä Kuolan niemimaalle ja muualle Venäjän pohjoisosiin. Tunturikoivu on ainoa alkuperäinen puulaji Islannissa ja Grönlannissa.

Suomessa tunturikoivua esiintyy runsaimmin Lapin koivuvyöhykkeellä Inarissa ja Enontekiöllä. Etelämpänä se esiintyy matalien havupuiden kanssa Lapin harvakasvuisissa metsissä Keski-Lappiin saakka, esimerkiksi Sodankylään. Etelämpänä sen korvaavat hies- ja rauduskoivu.

Tunturikoivu kasvaa metsänrajalta 300–650 metrin korkeudesta 980 metriin asti.[4]

Käyttö

Tunturikoivua käytetään runsaasti polttopuuna, sillä se on yleensä ainoa puu tunturialueiden läheisyydessä. Rakennuspuuksi siitä ei ole, sillä se on ohutrunkoinen ja useimmiten mutkainen.

Lähteet

  1. ↑ Stevens, P. F.: Betulaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 22.8.2022.
  2. ↑ Hämet-Ahti et al.: Retkeilykasvio. Yliopistopaino, 1998. ISBN 951-45-8167-9
  3. ↑ Tunturikoivu – Betula pubescens subsp. czerepanovii Laji.fi. Viitattu 22.8.2022.
  4. ↑ Väre, H. & Partanen, R.: Suomen tunturikasvio, s. 50. Metsäkustannus OY, 2009.

Aiheesta muualla

Suomalaiset lehtipuut