Tervaleppä

Nykymaailmassa Tervaleppä:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe erilaisista taustoista ja kulttuureista tuleville ihmisille. Ilmestymisestään lähtien Tervaleppä on kiinnittänyt lukuisten asiantuntijoiden ja harrastajien huomion, jotka ovat omistaneet aikaa ja vaivaa sen eri puolien ja seurausten tutkimiseen. Tässä artikkelissa perehdymme Tervaleppä:n kiehtovaan maailmaan tutkimalla sen alkuperää, kehitystä ja sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Seuraavien linjojen mukaisesti analysoimme sen merkitystä eri yhteyksissä ja sen vaikutusta miljoonien ihmisten jokapäiväiseen elämään ympäri maailmaa. Valmistaudu uppoutumaan Tervaleppä:n jännittävään tutkimukseen!

Tervaleppä
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Elinvoimainen [2]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Rosidit
Lahko: Fagales
Heimo: Koivukasvit Betulaceae
Alaheimo: Betuloideae
Suku: Lepät Alnus
Laji: glutinosa
Kaksiosainen nimi

Alnus glutinosa
(L.) Gaertn.

Katso myös

  Tervaleppä Wikispeciesissä
  Tervaleppä Commonsissa

Tervaleppä (Alnus glutinosa) on leppien sukuun kuuluva kesävihanta lehtipuu. Puun nimi viittaa luultavasti sen lehtiin, jotka tuntuvat hiukan tahmeilta, kuten tervakin.[3]

Tuntomerkit

Tervalepän lehdet ovat tylppä- tai lanttopäisiä.
Emikukinto ja hedelmiä.

Tervaleppä kukkii jo ennen lehteen tuloa, yleensä kun säät ovat talven jälkeen alkaneet leudontua ja terminen kevät alkanut. Tällöin maassa on yleensä vielä lunta. Kukinta tapahtuu Suomen etelärannikolla tavallisimmin jo maaliskuun lopulla tai huhtikuun alussa, pohjoisempana myöhemmin – pohjoisimmilla kasvualueilla vasta huhtikuun lopulla. Tervaleppä on muiden koivukasvien tapaan tuulipölytteinen.[4] Hedekukinnot ovat pitkät roikkuvat kellertävät norkot ja emikukinto on käpymäinen. Siemenet kehittyvät kevään ja kesän aikana sekä varisevat alkusyksystä. Tervalepän lehti on tahmea.

Tervalepän silmut ovat keväällä tahmeat. Puu tulee lehteen Etelä-Suomessa toukokuun alussa, pohjoisempana hiukan myöhemmin. Lantto- tai tylppäkärkiset lehdet ovat pyöreämmät ja vähemmän sahalaitaiset kuin tervalepän sukulaisella harmaalepällä, jonka lehdet ovat suippokärkiset. Tervaleppä on kasvutavaltaan puumaisempi ja suurempi kuin Suomen toinen leppälaji harmaaleppä. Tervaleppä kasvaa yleisesti noin 15-, poikkeuksellisesti jopa 30-metriseksi. Sen tunnistaa myös harmaalepän kuorta tummemmasta kuorestaan, joka vanhalla puulla paksuuntuu kaarnaksi.[3] Suomen suurimmat luonnonvaraiset tervalepät kasvavat etelärannikolla, hemiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä.

Levinneisyys ja kasvupaikat

Tervaleppä kasvaa kosteissa ravinteikkaissa lehdoissa, saaristossa, jokien ja purojen varsilla sekä järvien rannoilla. Tervaleppä kestää hyvin hetkellisiä tulvia. Kostealla ja aurinkoisella paikalla siitä voi Etelä-Suomessa joskus kasvaa todellinen jätti.

Tervaleppä kasvaa Suomessa runsaimmillaan maan eteläosissa, jossa sitä tapaa lähes kaikilla vähänkin kosteilla paikoilla. Vaikka se on erittäin yleinen Etelä-Suomessa, sitä esiintyy pohjoisemmaksi mentäessä vähemmän, ja Oulun korkeudella se on jo lähes harvinaisuus. Joitakin yksittäisiä esiintymiä on tavattu kuitenkin jopa Lapin maakunnan eteläosista, pohjoisimmillaan Rovaniemen korkeudella. Pohjois-Suomessa tervalepästä harvoin kasvaa paksua komeaa puuta: Yleensä se jää kitukasvuisemmaksi.

Luonnontilainen tai luonnontilaiseen verrattava tervaleppäkorpi on luonnonsuojelulaissa määritelty suojeltava luontotyyppi, jota on jäljellä enintään pari sataa hehtaaria koko maassa.[5]

Tervaleppä kasvaa kaikissa Euroopan maissa lukuun ottamatta Islantia ja Maltaa. Välimeren alueella se kasvaa vuoristoissa, sillä se tarvitsee viileän lepokauden. Tervaleppä on Keski-Euroopassa yksi tavallisimmista lauhkean lehtimetsävyöhykkeen puulajeista.

Hyötykäyttö

Tervaleppää on alettu arvostaa materiaalina sen kauneuden vuoksi. Siitä valmistetaan muun muassa saunan lauteita, savustuspuruja ja kitaroita.[6] Seinäpaneelina se on myös suosittu.[7] Sahatavaran saantia vähentävät runsaat mustat kuivat oksat.

Lähteet

  1. ↑ Alnus glutinosa IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. ↑ Tervaleppä - Alnus glutinosa Arviointi 2019 punainenkirja.laji.fi. 2019. Viitattu 23.4.2024.
  3. ↑ a b Tervaleppä PuuProffa. Pro Puu ry. Arkistoitu 9.11.2013. Viitattu 3.12.2012.
  4. ↑ Watson, L. ja Dallwitz, M. J.: Betulaceae (Arkistoitu – Internet Archive). Palvelussa The families of flowering plants: descriptions, illustrations, identification, and information retrieval. Versio: 18.5.2012. http://delta-intkey.com (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 3.12.2012.
  5. ↑ Tervaleppäkorvet ymparisto.fi. Arkistoitu 29.4.2013.
  6. ↑ Suomalainen puu soi arvokitarassa, Suomen metsäyhdistys, Krista Kimmo
  7. ↑ Suomen Tervaleppä Oy

Aiheesta muualla

Suomalaiset lehtipuut