Tässä artikkelissa perehdymme Työkansan Sanomat (1945):n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen eri puolia ja merkityksiä. Työkansan Sanomat (1945) on aihe, joka on herättänyt monien ihmisten kiinnostuksen läpi historian, koska sillä on rajat ja kulttuurit ylittävä merkitys. Työkansan Sanomat (1945) on ollut alkuperästään nykyajan vaikutukseensa tutkimuksen ja keskustelun kohteena, ja se on synnyttänyt loputtomia mielipiteitä ja pohdintoja. Näillä linjoilla perehdymme Työkansan Sanomat (1945):n monimutkaisuuteen ja analysoimme sen vaikutuksia eri yhteyksissä ja sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa.
Työkansan Sanomat | |
---|---|
![]() Stalinin kuolemasta kertova etusivu 7.3.1953. |
|
Lehtityyppi | sanomalehti |
Julkaisija | Suomen Kommunistinen Puolue |
Levikki | 27 000 (1948) |
Perustettu | 1945 |
Lakkautettu | 1956 |
Sitoutuneisuus | Suomen Kommunistinen Puolue |
Kotikunta | Helsinki |
Kotimaa | Suomi |
Ilmestymistiheys | 6 kertaa viikossa |
Kieli | suomi |
Osa artikkelisarjaa: |
Työväenkulttuuri Suomessa |
---|
![]() |
Työkansan Sanomat oli Helsingissä vuosina 1945–1956 ilmestynyt Suomen Kommunistisen Puolueen pää-äänenkannattaja.
Suomen Kansan Demokraattisen Liiton Vapaan Sanan rinnalle perustettu Työkansan Sanomat oli suoraan SKP:n johdon alaisuudessa toiminut puoluelehti. Sen sisällön painopiste oli uutisten sijasta politiikassa ja puolueen toiminnassa. Lehden journalistinen taso oli Vapaaseen Sanaan verrattuna selvästi heikompi. Työkansan Sanomat painettiin aluksi Uuden Suomen kirjapainossa, kunnes Kustannusosakeyhtiö Yhteistyö sai vuonna 1946 Yrjö Sirolan Säätiön tuella hankittua oman painokaluston.[1]
Työkansan Sanomat yhdistettiin vuoden 1957 alussa Vapaan Sanan kanssa uudeksi Kansan Uutiset -lehdeksi, josta tuli molempien puolueiden yhteinen äänenkannattaja. Keskustelua kahden rinnakkaisen lehden ylläpidosta oli käyty jo vuosikymmenen alusta lähtien, eikä sitä enää nähty taloudellisesti järkeväksi.[2]
Kuudesti viikossa ilmestyneen lehden levikki oli 27 000 kappaletta vuonna 1948. Sen päätoimittajina työskentelivät Aili Mäkinen (1945–1946) ja Mauri Ryömä (1946–1956).[1]