10. sotasairaala

10. sotasairaala (10.SotaS) toimi talvi- ja jatkosodan aikana Tampereella, Kangasalalla, Nokialla, Orivedellä ja Virroilla.

Potilaat saapuivat 10. sotasairaalaan hoidettavaksi sairasjunilla.^[1][2] Osa sairaansijoisa oli varattu myös siviileiden hoitoon.^[3] Sairaalassa hoidettiin myös venäläisiä sotavankeja.^[4]

Lokakuun 13. päivä 1939 annettiin Tampereen sotilaspiirin esikunnassa käsky 10. sotasairaalan perustamisesta perustamissuunnitelman mukaisesti.^[5] Ylimääräisten harjoitusten aikana käytössä olivat seuraavat osastot:^[3]

Osasto	Sijainti	Kuva	Sairaansijat
I	Tampereen yleinen sairaala		100 sairaansijaa sotilaille 80 sairaansijaa siviileille[3] toiminnassa 15.1.1940 asti[6]
I	Lamminpään kanakoulu		toiminnassa 29.1-30.4.1940 70 sairaansijaa sotilaille 24 sairaansijaa siviileille[6]
II	Hatanpään sairaala		120 sairaansijaa sotilaille 50 sairaansijaa siviileille[7]
III	Keski-Hämeen parantola		400 sairaansijaa sotilaille 50 sairaansijaa siviileille[7]
IV	Tampereen keuhkotautiparantola		100 sairaansijaa sotilaille 36 sairaansijaa siviileille[7] sodan aikana kirurgian, sisätautien, silmätautien, korvatautien ja veneeristen tautien potilaita[8]

Harjoituksen alussa huomattiin, ettei kaikkia varattuja sairaansijoja tarvita.^[7] Sodan sytyttyä ja sen jatkuessa tuli tarve lisätä sairaansijojen määrää ja perustettiin vielä seuraavat osastot:^[9]

Osasto	Sijainti	Kuva	Sairaansijat
V	Vääksyn topipilaskoti, Vääksyn kartano		Perustettu 4.1.1940 60 sairaansijaa[9]
VI	Saikun toipilaskoti, Kangasalan kotitalousopisto		Perustettu 19.2.1940 50 sairaansijaa[9]
VII	Mariankadun sairaala, Tampeeen synnytyslaitos		Perustettu 27.2.1940 60 sairaansijaa[9]
VIIII	Hirsilän sairaala, Orivesi		Perustettu 28.2.1940 70 sairaansijaa[9]
IX	Tähtiniemen sairaala, Orivesi (Oriveden kunnansairaala ja osa kunnalliskotia)		Perustettu 28.2.1940 80 sairaansijaa[9]
X	Killinkosken toipilaskoti, Virrat		Perustettu 19.2.1940 15 sairaansijaa[9]
XI	Pyynikin toipilaskoti		Perustettu 22.4.1940 30 sairaansijaa[9]
XII	Lielahden toipilaskoti, Lielahden tehtaan kerholassa		Perustettu 27.4.1940 30 sairaansijaa[9]
XIII	Gyllenbergin toipilaskoti		Perustettu 10.4.1940 17 sairaansijaa[9][10]
XIV	Tri Aulamon silmäsairaala		Perustettu 18.12.1939[11] 10 sairaansijaa[12][13]
XV	Hammaspoliklinikka, Tammelan kansakoulu		[13]

Tilojen, joita ei oltu suunniteltu sairaalakäyttöön, käyttö oli haastavaa. Varastot, aputilat ja leikkaussalit puuttuivat. Myös instrumettejä, leikkauspöytiä, sänkyjä, peittoja, pito- ja vuodevaatteita ja patjoja ei ollut riittävästi. Kuljetettavaa röntgenkonetta ei saatu sairaalan käyttöön.^[6] Sairaalan toiminta-aikana suurin puute oli lääkäreistä ja sairaanhoitajista.^[14][15] Kokeneista kirurgeista oli pula. Sairaalassa työskenteli vain kaksi kokenutta kirurgia. Norjasta saapui kolmas kirurgi auttamaan potilaiden hoidossa.^[16]

Hammaslääkärinä toimi reservin lääkintäluutnantti L. Airolla. Apteekkarina toimi reservin lääkintäluutnantti Uuno S. Eklund (13.10.1939-17.5.1940) ja lääkintäkersantti Niilo Malmi (18.5.1940 alkaen). Talouspäällikkönä toimi reservin luutnantti, pankinjohtaja T.E Soini. Ylihoitajana toimi Linda Stenfors.^[14]

Tammikuun 15. päivä 1940 tapahtuneessa ilmapommituksessa särkyivät kaikki Tampereen yleisen sairaalan ikkunat. Potilaat täytyi siirtää muille osastoille. Sairaalan varusteet siirrettiin Lamminpään kansakouluun, jossaa yleinen sairaala jatkoi toimintaansa 29. tammikuuta 1940. Sairaala toimi siellä 30. huhtikuuta 1940 asti. Sairaansijoja oli 94, joista 70 oli varattu sotiaille.^[17] Tampereen yleiseen sairaalan päärakennukseen ja sen piharakennukseen osui myöhemmin vielä pommituksessa täysosuma, mutta henkilökunta ja potilaat oli siirretty jo muualle. Henkilövahinkoja ei syntynyt. Hatanpään sairaalassa ja Tampereen keuhkotautiparantolassa hajosi joitakin ikkunoita.^[18]

Sairaalan toiminta lopetettiin 17. toukokuuta 1941. Toiminnan lopettaminen tehtiin niin, että sairaala voitiin avata uudelleen nopeasti jos tilanne sen vaati.^[13] Puolustusvoimien omistamat sairaalavarusteet ja taloustavarat varastoitiin Sääksjärvellä sijainneeseen Pirkka-Hämeen suojeluskuntapiirin Vuoreksen varastoon. Suojeluskuntapiirin Härmälän varastoon varastotiin kaasunaamarit ja kaasusuojeluvarusteet. Lääkkeet, reagenssit, rohdokset ja röntgenfilmit käytettiin loppuun I / 10.SotaS:ssa sekä sen sotapoliklinikassa. Yritysten sotasairaalan käyttöön luovuttamat sairaalavarusteet palautettiin takaisin niiden omistajille. Lamminpään koululle rakennetun suojan tukipylväät ja laudat varastoitiin koululle. Takopahvilevyt varastoitiin Vuoreksen varastoon.^[19] Arkisto lähetettiin puolustusvoimien pääesikunnan lääkintäosastolle. Käyttämättömät lomakkeet varastoitiin Vuorekseen.^[20]

10. sotasairaalan perustaminen aloitettiin 18. kesäkuuta 1941 professori Göstä Beckerin saatua Puolustusvoimien pääesikunnan lääkintäosaston määräyksen ja Pirkka-Hämeen suojeluskuntapiirin antaman liikekannallepanomääräyksen. Becker oli määrätty sairaalan päällikkölääkäriksi.^[21] Becker toimi tehtävässä 26. huhtikuuta 1942 asti.^[22] Tehtävään määrättiin seuraavaksi lääkintämajuri Rauno Aulamo.^[23] Sairaalan talouspäällikkönä toimi yleisen sairaalan talouspäällikkö Tauno Kankaanpää (18.6.1941-15.4.1942) ja Auno Ek (15.4.1942-). Sairaalan apteekkareina toimivat farmasian luutnantti Martin Grandel (18.6.1941-18.12.1942), luutnantti Holger Rosenbland (21.1.1942-14.12.1942), luutnantti Toivo Leino (10.12.1942-18.3.1943) ja farmasian luutnantti Erick Hagberck (10.3.1943-).^[24] Ylihoitajana toimi Linda Stenfors.^[25] Sairaalassa työskenteli myös esimerkiksi röntgenhoitajia, leikkaushoitajia, laboratoriohoitajia, sairaanhoitajia, mielisairaanhoitajia, lääkintävoimistelijoita,^[26] lääkintälottia, muita lottia, SPR:n apusisaria, kanslisteja, emäntiä, kettäjiä ja sotilaspoikia lähetteinä.^[27]

A-osastot ja sairaalat oli tarkoitettu kirurgisille potilaille, joiden hoitoon tarvittiin leikkaussalia, röntgeniä ja laboratoriota. B-osastoilla hoidettiin lievemmin haavoittuneita ja järjestettiin kirurgisten potilaiden kuntoutus. Lisäksi siellä hoidettiin sisätautien potilaita ja tartuntatauteja sairastavia.^[28]

Osasto	Sijainti	Kuva	Sairaansijat
Y / 10.SotaS	Tampereen yleinen sairaala		100 sairaansijaa (8.7.1941 asti) 200 sairaansijaa(8.7.1941 alkaen) A-kirurgisille potilaile[29]
H / 10.SotaS	Hatanpään sairaala		100 sairaansijaa (8.7.1941 asti) 200 sairaansijaa A-kirurgisille potilaille (8.7.1941 alkaen 31.8.1942 asti)[29]
K / 10.SotaS	Tampereen keuhkotautiparantola		150 sairaansijaa (8.7.1941 asti) A-kirurgisille ja B-kirurgisille potilaille 250 sairaansijaa (8.7.1941 alkaen)[29]
A / 10.SotaS	Tampereen kaupungin ammattioppilaitos		200 sairaansijaa (18.7.1941 asti) 500 sairaansijaa (18.7.1941 alkaen 14.12.1942 asti) 555 sairaansijaa (14.12.1942 alkaen) (205 sisätautipotlaille ja 350 kirurgisille potilaille)[30]
P / 10.SotaS	Pitkäniemen sairaala		50 sairaansijaa psykatrisille potilaille (17.7.1941 asti) 55 sairaansijaa (17.7.1941-1.8.1941) 100 sairaansijaa (1.8.1941-1.8.1942) 200 sairaansijaa (1.8.1942-)[30]
R / 10.SotaS	Rantaperkiön kansakoulu		180 sairaansijaa (21.8.1941-20.10.1941)[30][4]
Ku / 10.SotaS	Tampereen kaupungin kulkutautisairaala		30 sairaansijaa kulkutautipotilaille[4]
Koivistonkylän kansakoulu			200 sairaansijaa Toiminnassa 30.4.-10.7.1942 Venäläisille pilkkukuumetta sairastaville sotavangeille[4]
Lielahden toipilaskoti			30 sairaansijaa (22.8.1941-15.6.1942)[4]

Potilaiden virkistystoimintaa varten ammattikoulun, yleisen sairaalan ja keuhotautisairaalan sairaaloissa toimi kirjasto. Sodan alussa paikkakunnan ja Helsingin eri päivä-, kuva- ja aikakauslehdet lahjoittivat lehtiä ilmaiseksi sairaalan käyttöön. Myöhemmin lehtiä tilattiin alennettuun ja normaaliin hintaan potilaille. Sairaalan tiloihin hankittiin keskusradioita ja radioita potilaiden virkistykseksi.^[31] Potilaiden käyttöön hankittiin myös pelejä, kuten korona-, tammi-, halma- ja shakkipelejä. Potilasillanvietoissa oli potilaiden ja henkilökunnan järjestämää ohjelmaa kuten runoja, musiikkiesityksiä, pakinaa, laulua, soittoa, huumoria sekä isänmaallista ja uskonnollista ohjelmaa. Laulajatar Aulikki Rautavaara sekä taitelijat Väinö Sola, Eero Salola, Anna Mutanen ja Elli Tompuri vierailivat sairaalassa. Myös eri kuorot esiintyivät. Kirjailija Elsa Tervo järjesti iltoja sairaalassa. Tampereen seudun eri teatterit järjestivät ohjelmaa. Myös muita taiteilijoita osallistui ohjelman järjestämiseen.^[32] Parempikuntoisia potilaita käytettiin näkötornissa, museoissa ja näyttelyissä. Myös laivamatka Pyhäjärvelle on järjestetty. Ilmaisia pääsylippuja jaettiin urheilukilpailuihin, murheenmurjontailtoihin, konsertteihin, teatterinäytöksiin ja elokuviin. Taloudellisissa ongelmissa olevia potilaita tuettiin taloudellisesti.^[33]

Elintarviketilanne oli haastava.^[34] Hämeenlinnassa toiminut elintarvikevarikko 4 toimitti kerran kuukaudessa ruokaa sotasairaalalle. Juhlapäivinä täydennyslähetyksiä tuli myös elintarvikevarikko 1:stä. Toimitukset tapahtuivat säännöllisesti ja ruoan laatu oli pääosin hyvä. Voi, maito ja piimä hankittiin Valiolta. Liha hankittiin O.T.K:lta ja Karjakeskuskunnalta. Kala hankittiin^[35] paikallisilta kauppiailta. Perunat toimitti elintarvikevarikko 4. Juurikasvit ja vihannekset hakittiin lähialueen maanviljelijöiltä. Ruisleipää valmisti O.L Tuotanto ja osa yleisen sairaalan leipomossa. Syksyllä varastoitiin perunaa ja juureksia seuraavaan satokauteen asti kestävää tarvetta vastaava määrä. Sopivien säilytystilojen löytäminen oli haastavaa, mutta lopulta sopivat tilat löydettiin. Lääkkeet ja rohdokset hankittiin sotilasapteekista. Instrumentit, hoitovälineet, vaatteet ja taloustarvikkeet hankittiin lääkintävarikko 6:sta. Puhdistusaineet, saippua ja mäntysuopa tilattiin lääkintävarikko 1:sta. Rautateiden polttoainetoimisto hakki halot. Kivihiili ostettiin myönnetyllä luvalla Otra Oy:ltä. Sairaalan pyykki pestiin yleisen sairaalan keskuspesulassa. Sarja- ja villavaatteet pestiin Pirkka-Hämeen suojeluskuntapiirin pesulassa. Kuljetuksia varten sairaalan käytössä oli 3 omnibusautoa, 1 linja-auto, 3 henkilöautoa, 2 kuorma-autoa ja 1 paariauto. Syksyllä 1942 ajoneuvokalustoa vähennettiin.^[34] Sairaalan käyttöön jäi 2 sairasomnibusautoa, 1 linja-auto, 2 henkilöautoa, 2 kuorma-autoa ja 1 paariauto.^[36]

Kajaanissa toimineen 31. sotasairaalan noin 200 potilasta siirrettin sairasjunalla 13. marraskuuta 1944 10. sotasairaalaan hoidettavaksi, kun siellä toiminut sotasairaala määrättiin suljettavaksi.^[37]

10. sotasairaalan päälikkölääkäri, lääkintämajuri Rauno Aulamo antoi 30. marraskuuta 1944 päiväkäskyn, jossa hän kiitti henkilökuntaa ja ilmoitti sotasairaalan toiminnan loppumisesta samalla päivämäärällä. Samalla henkilökunta vapautettiin palveluksesta. Sairaalan varusteet ja toimintaan sitoutunut henkilökunta siirtyi 10.sotavammasairaalaan. Potilaat kotiutettiin palveluksesta ja siirrettiin siviilihoitoon.^[38]