Tässä artikkelissa käsittelemme jännittävää Altingiaceae-aihetta, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Alkuperäistään nykypäivään Altingiaceae on ollut tutkimuksen ja analyysin kohteena, minkä ansiosta olemme saaneet syvemmän ymmärryksen sen ominaispiirteistä ja seurauksista yhteiskuntaan. Näillä linjoilla tutkimme Altingiaceae:een liittyviä eri näkökohtia sen vaikutuksista talouteen sen vaikutuksista sosiaaliseen ja kulttuuriseen. Lisäksi tutkimme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä, joita Altingiaceae:stä on ilmaistu, tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä kiistanalaisesta aiheesta.
Altingiaceae | |
---|---|
![]() Altingia gracilipes |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Streptophyta |
Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Yläluokka: | Euphyllophyta |
Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alaluokka: | Koppisiemeniset Angiospermae |
Ylälahko: | Rosanae |
Lahko: | Saxifragales |
Heimo: |
Altingiaceae Horan., nom. cons. |
![]() Altingiaceae-heimon levinneisyys |
|
Suvut | |
|
|
Katso myös | |
Altingiaceae on pieni puukasviheimo koppisiemenisten Saxifragales-lahkossa, johon muun muassa rikkokasvit kuuluvat.
Heimon kasvit ovat aina- tai kausivihantia puita, jotka sisältävät eräitä iridoideja (välkehtiviä yhdisteitä) ja hartseja sisältäviä erityskanavia. Lehdet sijaitsevat kierteisesti ja ovat liuskalapaisia ja korvakkeellisia. Kukat ovat yksikotisesti yksineuvoisia ja kehättömiä. Kukinto on vaihtelevassa määrässä mykerömäinen. Hedekukissa on 4–10 hedettä ja emiön jäänne, pistillodi. Emikukissa on emien välisiä ulokkeita, jotka tulkitaan steriileiksi kukiksi. Kahdesta emilehdestä muodostunut yhdislehtinen sikiäin on (puoleksi) kehänalainen, ja luoteissa on monisoluisia ulokkeita. Siemenaiheita on sikiäimessä paljon, ne ovat suoria, ja vain alimmat niistä ovat fertiilejä. Hedelmä on rakokota. Siemenessä on niukka endospermi.[1]
Heimon kasvualueita on Välimeren alueen itäosassa, Itä-Aasiasta Malaijien saaristoon ulottuvalla alueella ja Keski-Amerikassa.[1]
Altingiaceae on vanhastaan jaettu kahteen sukuun: rasamaloihin (Altingia) ja ambrapuihin (Liquidambar)[2], mutta nyttemmin fylogeneettiset tutkimukset ja se, että kummankin suvun lajit risteytyvät keskenään, puoltavat kaikkien heimon 13 lajin sisällyttämistä samaan Altingia-sukuun. Aikaisemmin heimo on usein viety taikapähkinäkasveihin (Hamamelidaceae, esim. Cronquist 1981).[1]