Nykyään Rikkokasvit on aihe, joka on kiinnittänyt ihmisten huomion kaikkialta maailmasta. Tekniikan ja globalisaation myötä Rikkokasvit on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen modernissa yhteiskunnassa. Rikkokasvit on herättänyt kasvavaa kiinnostusta eri aloilla tieteestä ja politiikasta populaarikulttuuriin aina sen alkuperinnöstä jokapäiväiseen elämään. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Rikkokasvit:n eri puolia, sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme.
Rikkokasvit | |
---|---|
![]() Kultarikko (Saxifraga aizoides) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Saxifragales |
Heimo: |
Rikkokasvit Saxifragaceae Juss. nom. cons.[1] |
Katso myös | |
Rikkokasvit (Saxifragaceae) on kukkakasvien heimo, johon kuuluvat esimerkiksi koristekasveina käytetyt vuorenkilvet ja jaloangervot.[2] Heimon kasvit ovat pääsääntöisesti pohjoisen pallonpuoliskon kylmän ja lauhkean vyöhykkeen kasveja.
Rikkokasvit ovat ruohovartisia, yleensä pienehköjä yksivuotisia tai maavartena talvehtivia monivuotisia kasveja. Ne ovat usein maavartisia tai rönsyileviä. Lehdet ovat vastakkaiset varsissa tai ruusukkeena; kukinnot varren päädyssä.[1]
Heimossa on 33 sukua, joissa on 540 lajia.[1]
|
|
|
Rikkokasveja esiintyy pohjoisen pallonpuoliskon kaikilla mantereilla, sekä eteläisellä pallonpuoliskolla Etelä-Amerikassa. Monet heimon lajit ovat sopeutuneet arktisten alueiden äärioloihin. Lämpimämmillä alueilla ne ovat usein vuoristojen kasveja.
Monia rikkokasveja käytetään kylmän ja lauhkean vyöhykkeen alueilla koristekasveina. Yleisiä heimon puutarhakasveja Suomessa ovat herttavuorenkilpi (Bergenia cordifolia)[3] sekä jaloangervolajit (Astilbe).