Nykyään Bokseri:stä on tullut erittäin tärkeä aihe yhteiskunnassa. Bokseri:n vaikutukset ulottuvat henkilökohtaisesta ja emotionaalisesta poliittiseen ja taloudelliseen osa-alueeseen, koskettaen ihmisten elämän eri puolia. Teknologian ja viestinnän edistymisen myötä Bokseri on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen, ja se vaikuttaa tapaamme, jolla suhtaudumme, työskentelemme ja kehitymme yhteiskunnana. Tässä artikkelissa tutkimme Bokseri:n monia ulottuvuuksia ja sen vaikutusta elämäämme sekä sen mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia.
Bokseri | |
---|---|
![]() |
|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa |
![]() |
Määrä | Suomessa rekisteröity 12 731[1] |
Rodun syntyaika | 1900-luku |
Alkuperäinen käyttö | metsästys- ja taistelukoira |
Nykyinen käyttö | seura- ja käyttökoira |
Elinikä | 9 vuotta keskimäärin[2] |
Muita nimityksiä | boksu, Deutscher Boxer, Boxer, saksa bokser |
FCI-luokitus |
ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat alaryhmä 2.1 Mastiffityyppiset molossikoirat #144 |
Ulkonäkö | |
Paino |
uros 35-40kg narttu 25-35kg |
Säkäkorkeus |
uros 57–63 cm narttu 53–59cm |
Väritys | keltainen tai tiikerijuovainen |
Bokseri (saks. Deutscher Boxer) on saksalainen molossikoira. Nykyisin bokseri on maailmanlaajuisesti tunnettu käyttö- ja seurakoira. Suomessa boksereita on koulutettu jälki-, haku-, viesti- ja suojelukoiriksi. Suomen ensimmäinen sokeiden opaskoira oli bokseri.lähde? Suomessa boksereita rekisteröidään vuosittain noin 200.
FCI-maissa rotu kuuluu ryhmään 2 (molossit, pinserit, snautserit ja sveitsiläiset paimenkoirat),[3] USA:ssa ja Englannissa ryhmään työkoirat (working dogs).
Bokseri on keskikokoinen, uroksien säkäkorkeus 57–63 cm, narttujen 53–59 cm, paino uroksilla noin 35-40kg, nartuilla noin 25-35kg. Väriltään bokseri on joko "keltainen" (maskillinen soopeli eli fawn) tai juovikas (brindle). Valkoiset merkit sallitaan, mutta valkoista väriä ei saa olla yli kolmasosaa. Myös värivirheellisiä kokovalkoisia boksereita tavataan.[3]
Rodun tunnusomaisin piirre on pää: kuono on lyhyehkö ja leuka vahva. Purenta on alapurenta.[3]
Alun perin bokserilta on typistetty korvat ja häntä terhakamman vaikutelman luomiseksi.[4] Tämä on nykyään kielletty useimmissa EU-maissa eläinsuojelulakien nojalla - Suomessa vuodesta 1971.[5]
Bokseri on todella leikkisä ja vahtimisvietti on voimakas. Se on siisti ja helposti koulutettavissa. Bokseri on palveluskoirarotu ja rotumääritelmän mukaan sen tulee olla muun muassa vahvahermoinen, itsetietoinen, rauhallinen ja tasapainoinen, mutta varautunut vieraita kohtaan.[3] Bokseri kiintyy omistajaansa lujasti ja haluaa olla mukana kaikissa arjen pikku askareissakin. Se rakastaa leikkejä toisten koirien ja ihmisten kanssa ikään, rotuun ja sukupuoleen katsomatta, ja on siksi myös oiva valinta lapsiperheeseenkin.
Saksassa käytettiin bullenbeisser-koiria (häränpurija) metsästyksessä, erityisesti villisian metsästyksessä. Koiran tehtävänä oli ottaa kiinni ajokoirien esiin ajama riista ja pidellä sitä kunnes metsästäjä tuli lopettamaan saaliin. Myöhemmin niitä käytettiin markkinoilla härän- ja karhunpurijoina.
Bokseri on kehittynyt bullenbeissereista, kun jalostukseen valittiin leveäsuisia yksilöitä. [3] Ensimmäinen rotumääritelmä valmistui vuonna 1902. 1930-luvulla bokseri oli Saksassa suosittu suojelu- ja viestikoira.[6] Ensimmäiset bokserit saapuivat Suomeen tiettävästi v. 1910.[7]
1990-luvulla tapahtui vahinkoastuminen bokserin ja staffordshirenbullterrierin välillä. Syntynyt pentue oli paitsi viehättävän näköinen, sillä ei myöskään ollut kantarotujensa terveysongelmia. Tämän vuoksi jalostusta päätettiin jatkaa eteenpäin tavoitteena kokonaan uusi rotu. Boksereiden ja staffordshirenbullterriereiden kasvattajat pitävät bullboxeria "huonona sekoituksena" ja ovat myös kyseenalaistaneet väitteet sen terveydestä.[8]
Bullboxer on kantarotujensa välimuoto: pitkäraajaisempi kuin staffordshirenbullterrieri, suippokuonoisempi kuin bokseri. Sen säkäkorkeus on noin 41–53 cm ja paino 17–24 kg.[8]