Bullenbeisser
Nykyään Bullenbeisser on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Yhteiskuntavaikutuksistaan talouteen Bullenbeisser on arkikeskusteluissa yhä tärkeämpi aihe. Bullenbeisser:n merkityksen kasvaessa on ratkaisevan tärkeää ymmärtää sen laajuus ja vaikutukset elämän eri osa-alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Bullenbeisser:tä ja analysoimme sen vaikutusta moderniin yhteiskuntaamme. Sen alkuperästä sen mahdolliseen tulevaan kehitykseen sukeltamme Bullenbeisser:n kiehtovaan maailmaan ja löydämme sen todellisen merkityksen nykymaailmassa.
| Bullenbeisser | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Saksa |
| Määrä | kuollut sukupuuttoon |
| Rodun syntyaika | 1500-luku |
| Alkuperäinen käyttö | suurriistan metsästys, häränärsytys, vartiointi |
| Muita nimityksiä | häränpurija, Bullenbijter, Bärenbeißer, German Bulldog |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | 40–70 cm |
| Väritys | mm. brindle |
Bullenbeisser (suom. häränpurija) on sukupuuttoon kuollut saksalainen koirarotu.
Ulkonäkö
Bullenbeisser oli keskikokoinen koira, joka näytti mastiffin ja vanhanaikaisen bulldoggin välimuodolta. Korvat ja häntä perinteisesti typistettiin.[1] Karvapeite oli lyhyt ja kuvausten mukaan usein juovikas tai laikukas (engl. brindle).[2] Säkäkorkeus vaihteli 40–70 cm välillä.lähde?
Alkuperä
Rotu kehittyi viimeistään 1500-luvulla, ja sen uskotaan polveutuneen muinaisista Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan aikaisista mastiffeista.[2] Se oli keskiajalla ainoa tunnettu saksalainen ajokoira, ja sen tehtävä oli hyökätä nurkkaan ajetun eläimen kimppuun ja pidätellä sitä metsästäjän saapumiseen asti. Se iski hampaansa kiinni joko saaliseläimen kuonoon tai korviin irrottamatta otettaan ennen metsästäjän saapumista. Riista vaihteli härästä ja peurasta villisikaan ja karhuun. Karhua vastaan käytettyjä yksilöitä kutsuttiin nimellä Bärenbeisser ("karhunpurija").[1] Bullenbeisseriä käytettiin myös häränärsytyksessä ja villisikojen metsästyksessä.[2]
Rotu kuoli sukupuuttoon 1800-luvun lopulla[1], ennen kaikkea suurriistan harvenemisen, sodan ja muiden rotujen jalostamisen takia[2]. Toisen maailmansodan lopussa sen oli korvannut kokonaan nykyinen bokseri.[2]
Muunnokset
Jossain vaiheessa oli taipumus jalostaa hieman pienempiä koiria, koska ne olivat nopeampia.[1] Bullenbeisser voitiin täten jakaa kahteen eri muunnokseen: kookkaaseen danzigilaiseen (Danziger Bullenbeißer)[2] ja pieneen brabantilaiseen (Brabanter Bullenbeißer)[1][2], joista jälkimmäinen tunnettiin kotialueellaan myös nimellä bullenbijterlähde?.
Vaikutus nykyisiin rotuihin
1870-luvun lopulla pienempi, brabantilainen muunnos risteytettiin alkuperäisen englanninbulldoggin kanssa, jonka tuloksena syntyi bokseri.[1][2] Bullenbeisseriä käytettiin myös tanskandogin luomiseen.lähde?