Aihe Landseer on erittäin tärkeä nykyään ja on herättänyt laajaa keskustelua yhteiskunnan eri sektoreilla. Sen vaikutusten analysoimiseksi ja sen seurauksiin perehtymiseksi on välttämätöntä käsitellä sellaisia näkökohtia kuin sen alkuperä, kehitys ja seuraukset maailmanlaajuisesti. Tässä artikkelissa Landseer:tä käsitellään yksityiskohtaisesti ja objektiivisesti, jotta saadaan laaja ja täydellinen yleiskatsaus tästä erittäin tärkeästä aiheesta. Eri tietolähteiden kattavan analyysin ja katsauksen avulla tavoitteena on tarjota kriittinen ja hyvin perusteltu näkemys, jonka avulla lukija ymmärtää täysin Landseer:n tärkeyden ja monimutkaisuuden.
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkeli ei mainitse lähteitä, joihin se perustuu ja saattaa sisältää kirjoittajien omaa uutta tutkimusta. |
Landseer | |
---|---|
![]() |
|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa |
Newfoundland, ![]() erillisenä rotunaan ![]() ![]() |
Määrä |
Suomessa rekisteröity 4 346[1] |
Rodun syntyaika | FCI:n rotumääritelmä hyväksytty v. 1960 |
Alkuperäinen käyttö | kalastajien apuna, hengenpelastaja, seurakoira |
Nykyinen käyttö | seurakoira, pelastuskoira,palveluskoira. |
Elinikä | 8–15 vuotta |
Muita nimityksiä | lansu, Landseer European Continental Type, landseer type continental-europeen, landseer tipo europeo continental |
FCI-luokitus |
ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat alaryhmä 2.2 Vuoristotyyppiset molossikoirat #226 |
Ulkonäkö | |
Paino | 50–70 kg |
Säkäkorkeus |
uros 72–80 cm narttu 67–72 cm |
Väritys | valkomusta |
Landseer (saks. Landseer Europäisch-Kontinentaler Typ) on koirarotu, joka on lähtöisin Newfoundlandin saarelta. Suomeen tuotiin ensimmäisen kerran landseereja vuonna 1977 Englannista.
Landseerit ovat suuria ja pitkäkarvaisia koiria. Niiden turkin väritys on valkomusta. Koiralla on valkoisella pohjalla mustia revitynmuotoisia läiskiä rungossa ja lanneosassa. Pää on musta, ja siinä on valkoinen otsapiirto. Landseerin raajat ovat pidemmät ja runko hieman kevyempi, sulavampi ja jäntevämpi kuin sukulaisrodulla newfoundlandinkoiralla. Landseerilla on tyvestä vahva ja leveä häntä, joka toimii perämelana koiran uidessa sekä varpaiden välissä uimista helpottavat "räpylät".
Avoin, miellyttämishaluinen ja ihmisystävällinen rotu. Vahtitaipumukset ovat yksilökohtaisia mutta yleensä vähäisiä. Pihaan tulijat mahdollisesti haukutaan ja perhettä puolustetaan, mutta ihmisiin ne suhtautuvat innokkaasti ja lempeästi.
Toimii hyvin sekä harrasteissa että myös kotikoirana. Joten virikkeitä on hyvä kehitellä vaikka ei varsinaisissa harrasteissa kulkisi. Energiaa löytyy ja halua oppia ja käyttää aivoja. Landseerit ovat parhaimmillaan vesipelastuksessa, koska siihen rotu on alun perin jalostettu. Landseerilla on luontainen ja vahva pelastusvaisto sekä erinomainen uimataito. Rotua pidetään myös erittäin herkkävaistoisena. Omaan perheeseensä se kiintyy syvästi ja sitä pidetään hyvin lapsirakkaana rotuna. Landseer on myös mukava kaveri harrastuskoiraksi jälkeen, tokoon, hakuun jne. Ja niitä on alkanut näkyä hiukan enemmän näidenkin harrastusten parissa. Landseerin keskittymiskyky vaatii työtä, joten kärsivällisyyttä tarvitaan.
Newfoundlandinkoirapentueissa on aina syntynyt mustavalkoisia yksilöitä, joita aluksi hyljeksyttiin. Sir Edwin Landseer ihastui näihin koiriin, ja hänen maailmankuulujen taideteostensa ansioista landseer alkoi vähitellen kiinnostaa. Keski-Euroopassa ryhdyttiin 1900-luvun alussa jalostamaan rotua erilleen mustavalkoisesta newfoundlandinkoirasta. Kehitettiin korkearaajaisempi ja liikunnallisempi rotu vesipelastuskoiraksi, johon rotu edelleenkin hyvin soveltuu. Kasvattajien tavoitteena oli luoda mahdollisimman paljon Landseerin maalausten koirien näköisiä landseereja. Rotu virallistettiin vasta vuonna 1960.