Paimenpystykorva
Nykymaailmassa Paimenpystykorva:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Olipa Paimenpystykorva vaikutus yhteiskuntaan, talouteen, ympäristöön tai kulttuuriin, se on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi. Vuosien varrella siitä on keskusteltu, tutkittu ja analysoitu eri näkökulmista, mikä on synnyttänyt loputtomasti mielipiteitä, teorioita ja löytöjä. Tässä artikkelissa syvennymme Paimenpystykorva:een ja tutkimme sen eri puolia tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta.
| Paimenpystykorva | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Saksa |
| Määrä | nykyisin erittäin harvinainen |
| Alkuperäinen käyttö | paimennus, laumanvartiointi |
| Nykyinen käyttö | paimenkoira |
| Muita nimityksiä | Hütespitz, Shepherd Spitz[1] |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus |
uros 50–60 cm; narttu 50–55 cm |
| Väritys | valkoinen, valkokeltainen |
Paimenpystykorva (Hütespitz) on saksalainen koirarotu.
Ulkonäkö
Paimenpystykorva on lyhytkuonoinen, pyöreäkalloinen ja pystykorvainen koira. Sillä ei ole lainkaan otsapengertä ja sen silmät ovat tummanruskeat. Se on pitkäraajainen, lyhytkaulainen ja pitkähäntäinen. Rintakehä on syvä ja pitkä, runko lyhyt ja selkä leveä. Peitinkarva on kovaa ja suhteellisen pitkää ja pohjavilla pehmeää ja tiheää.[2] Karvapeite muodostaa kaulaan tuuhean harjan ja häntään tuuhean töyhtön.[1] Väritys on valkoinen, jossa on toisinaan kellertävät merkit.[1][2] Desmond Morriksen mukaan keskimääräinen säkäkorkeus vaihtelee 51-58 cm:n välillä[1], kun taas Gondrexonin ja Brownen mukaan uroksen säkäkorkeus on 50–60 cm ja nartun 50–55 cm[2].
Luonne ja käyttäytyminen
Rotu on lauhkea ja älykäs.[2] Paimentamisen lisäksi sitä on käytetty laumanvartiointiin.[1]