Etaani

Tämä artikkeli käsittelee Etaani:tä, joka on nykyään erittäin tärkeä aihe, joka on herättänyt laajaa keskustelua eri aloilla. Etaani on monimutkainen aihe, joka on herättänyt asiantuntijoiden, tutkijoiden ja jopa suuren yleisön huomion yhteiskunnallisen vaikutuksensa vuoksi. Näiden linjojen mukaisesti Etaani analysoidaan yksityiskohtaisesti, tutkimalla sen eri puolia, sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutuksia ihmisten elämään. Lisäksi tarkastellaan erilaisia ​​näkökulmia Etaani:een, jotta saadaan kattava näkemys tästä aiheesta ja rohkaistaan ​​rikastuttavaa keskustelua.

Etaani
Tunnisteet
IUPAC-nimi Etyylihydridi
CAS-numero 74-84-0
PubChem CID 6324
SMILES CC
Ominaisuudet
Molekyylikaava C2H6
Moolimassa 30,07 g/mol
Sulamispiste −182,76 °C (90,34 K)
Kiehumispiste −88,6 °C (184,5 K)
Tiheys 1,0493 g/dm3 (0 °C)[1]
Liukoisuus veteen 4,7 g/100 ml

[2]

Etaani (C2H6) on alkaaneihin kuuluva palava, helposti syttyvä kaasumainen hiilivety. Se on normaaliolosuhteissa väritön ja hajuton.

Palaminen

Etaanin palaessa syntyy hiilidioksidia ja vettä.

2 C2H6 + 7 O2 → 4 CO2 + 6 H2O

Tuotanto ja käyttö

Etaania eristetään maakaasusta ja maaöljystä. Suurimmat sen tuottaja- ja kuluttajamaat ovat Yhdysvallat ja Kanada. Yhdistettä käytetään pääasiassa eteenin valmistukseen krakkaamalla. Muita etaanista valmistettavia yhdisteitä ovat vinyylikloridi, asetaldehydi, etikkahappo, kloorietaani, 1,1-dikloorietaani ja 1,1,1-trikloorietaani. Etaani voidaan nesteyttää ja sitä käytetään jonkin verran polttoaineena ja kylmäaineena.[3][4][5] Kaupallinen puhdas tuote sisältää vähintään 95 % etaania, jossa epäpuhtauksina voi esiintyä hiilidioksidia, metaania, eteeniä, propeenia ja propaania.

Lähteet

  1. ↑ Susan Budavari (päätoim.): The Merck Index, s. 635. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 978-0-911910-12-4 (englanniksi)
  2. ↑ Etaani Käyttöturvallisuustiedote. 29.10.2012. Sigma-Aldrich (Merck). Viitattu 9.3.2018. (suomeksi)
  3. ↑ Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 18–19. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
  4. ↑ David E. Mears & Alan D. Eastman: Hydrocarbons, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 5.8.2013
  5. ↑ Karl Griesbaum, Arno Behr, Dieter Biedenkapp, Heinz-Werner Voges, Dorothea Garbe, Christian Paetz, Gerd Collin, Dieter Mayer & Hartmut Höke: Hydrocarbons, Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 5.8.2013

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Etaani.
Yksinkertaisimmat hiilivedyt
Alkaanit{| style="text-align:center;" |

| width="70px" | metaani | width="70px" | etaani | width="70px" | propaani | width="70px" | butaani | width="70px" | pentaani | width="70px" | heksaani | width="70px" | heptaani | width="70px" | oktaani | width="70px" | nonaani | width="70px" | dekaani | width="70px" | undekaani | width="70px" | dodekaani |- | CH4 | C2H6 | C3H8 | C4H10 | C5H12 | C6H14 | C7H16 | C8H18 | C9H20 | C10H22 | C11H24 | C12H26 |-

|}
Alkeenit{| style="text-align:center;" |

| width="70px" |   | width="70px" | eteeni | width="70px" | propeeni | width="70px" | buteeni | width="70px" | penteeni | width="70px" | hekseeni | width="70px" | hepteeni | width="70px" | okteeni | width="70px" | noneeni | width="70px" | dekeeni | width="70px" | undekeeni | width="70px" | dodekeeni |- |   | C2H4 | C3H6 | C4H8 | C5H10 | C6H12 | C7H14 | C8H16 | C9H18 | C10H20 | C11H22 | C12H24 |-

|}
Alkyynit{| style="text-align:center;" |

| width="70px" |   | width="70px" | etyyni | width="70px" | propyyni | width="70px" | butyyni | width="70px" | pentyyni | width="70px" | heksyyni | width="70px" | heptyyni | width="70px" | oktyyni | width="70px" | nonyyni | width="70px" | dekyyni | width="70px" | undekyyni | width="70px" | dodekyyni |- |   | C2H2 | C3H4 | C4H6 | C5H8 | C6H10 | C7H12 | C8H14 | C9H16 | C10H18 | C11H20 | C12H22 |-

|}