Las Vegasin Grand Prix 1982
Las Vegasin Grand Prix 1982-ongelma on kiinnittänyt monien huomion nykyään. Koska Las Vegasin Grand Prix 1982 on merkityksellinen monille modernin elämän osa-alueille, se on osoittautunut aiheeksi, joka kiinnostaa monia ihmisiä. Olipa kyse sen vaikutuksista yhteiskuntaan, vaikutuksesta populaarikulttuuriin tai rooliin politiikassa ja taloudessa, Las Vegasin Grand Prix 1982 on osoittautunut analyysin ja pohdinnan arvoiseksi aiheeksi. Tässä artikkelissa tutkimme Las Vegasin Grand Prix 1982:n eri puolia tavoitteena tarjota täydellisempi ja syvällisempi kuva sen merkityksestä nykymaailmassa.
 Las Vegasin Grand Prix 1982 |
|
|---|---|
|
16. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1982.
|
|
| Päivämäärä | 25. syyskuuta 1982 |
| Sijainti | Caesar's Palace, Las Vegas, Nevada, Yhdysvallat |
| Radan pituus | 3,65 km |
| Kilpailun pituus | 75 kierrosta, 273,75 km |
| Paalupaikka | |
| Kuljettaja |
 Alain Prost (Renault) |
| Paaluaika | 1.16,356 |
| Palkintokoroke | |
| Voittaja |
 Michele Alboreto (Tyrrell-Ford) |
| Toinen |
 John Watson (McLaren-Ford) |
| Kolmas |
Eddie Cheever (Ligier-Matra) |
| Nopein kierros | |
| Kuljettaja |
Michele Alboreto (Tyrrell-Ford) |
| Kierrosaika | 1.19,639 (kierroksella 29) |
Las Vegasin Grand Prix 1982 oli kauden viimeinen kilpailu. Se järjestettiin 25. syyskuuta Yhdysvaltain Las Vegasissa sijainneen Caesar's Palace -hotellin pysäköintialueella. Kilpailun voitti Tyrrell-kuljettaja Michele Alboreto, jolle voitto oli uran ensimmäinen.[1] Suomalaisittain kilpailu oli historiallinen, sillä Keke Rosberg varmisti siellä uransa ensimmäisen F1-mestaruuden.[2]
Ennen kilpailua
Tilanne MM-sarjassa oli seuraavanlainen: Rosberg johti sarjaa yhdeksän pisteen erolla ennen hänen lähintä uhkaajaan John Watsonia. Didier Pironi oli sarjassa toisena kolme pistettä Rosbergia perässä, mutta hänen mahdollisuutensa mestaruuteen olivat menneet Saksan GP:n loukkaantumisen takia, eikä hän ollut mukana kauden päätöskilpailussa. Watsonin oli voitettava kilpailu ja Rosbergin jäätävä pisteittä, jotta hän olisi mestari. He olisivat silloin päätyneet tasapisteisiin, mutta Watsonilla olisi kolme osakilpailuvoittoa Rosbergin vain yhtä vastaan.
Aika-ajot
Aika-ajoissa Renault-kaksikko Alain Prost ja René Arnoux valtasivat jälleen eturivin. Prost kiersi radan ajassa 1.16,356, mikä merkitsi keskinopeutta 172,082 km/h. Kolmanneksi tullut Alboreto jäi heistä yli sekunnin. Rosberg sijoittui aika-ajoissa kuudenneksi, Watsonin hyydyttyä yhdeksänneksi. Aika-ajoissa kahdeksanneksi sijoittunut Patrick Tambay päätti lopulta jättää kilpailun väliin selkävaivojen takia.
Aika-ajot ajettiin hautovan kuumissa oloissa, joissa turboilla oli vaikeuksia. Ajot olivat melkoista romurallia, jossa neljä autoa törmäili. Ensimmäisenä ajoi seinään Raul Boesel Marchillaan. Auto romuttui korjauskelvottomaksi. Seuraavaksi Mauro Baldi törmäsi verkkoaitaan. Sitten Jean-Pierre Jarierin auton oikea etupyörä kosketti reunaan ja irtosi. Ohjauskyvytön auto törmäsi vauhdilla reunamuurin edessä olleeseen rengaskasaan. Lopuksi Eliseo Salazar romutti autonsa törmäämällä reunamuuriin.[3]
Kilpailu
Startissa molemmat Renaultit pitivät sijansa, kuten myös kolmantena lähtenyt Alboreto. Perässä seurasivat Riccardo Patrese, Mario Andretti, Rosberg ja Nelson Piquet. Jo toisella kierroksella Arnoux ohitti johdossa olleen Prostin ja siirtyi kilpailun johtoon. Kierroksella 15. Prost palasi kärkeen kun Arnouxin moottori hajosi jälleen kerran. Kierroksella 52. Prostin Renault alkoi täristä huolestuttavasti, jolloin Alboreto nousi hänestä ohi. Tyrrellille merkittiin pian ensimmäiset johtokierrokset moneen vuoteen. Kierroksella 56. letkan keskivaiheilta lähtenyt Watson nousi toiseksi, mutta Rosbergin ajaessa viidentenä, olivat McLaren-kuljettajan mahdollisuudet mestaruuteen käytännössä menneet. Prost putosi jälleen alaspäin kun Eddie Cheever Ligierillään ohitti hänet.
Michele Alboreto ajoi helppoon voittoon, Watsonin ja Cheeverin täydennettyä palkintokorokkeen. Prost, Rosberg ja Derek Daly ottivat loput pistesijat. Rosberg varmisti ensimmäisen mestaruutensa, kun Alboreto juhli uransa ensimmäistä F1-kilpailun voittoaan.
Rosbergin ajo
Keke Rosberg ajoi kisan hyvin erikoisella rengasyhdistelmällä. Paljon vasempaan kaartuvia mutkia sisältävällä radalla vasemmanpuoleiset renkaat olivat pehmeämpää seosta kuin oikeanpuoleiset. Rosberg aloitti kisan seitsemäntenä. Kierroksella 15 John Watson ohitti hänet tiukan kaksinkamppailun jälkeen ja Rosberg putosi kahdeksanneksi. Kierroksella 27 Mario Andretti pyörähti ulos radalta ja Rosberg siirtyi viidenneksi, jonka sijan pystyikin kilpailun loppuajan pitämään. Viides sija riitti hyvin maailmanmestaruuden varmistamiseen.
"En ajanut mestaruutta Suomelle, vaan itselleni." Totesi Rosberg kilpailun jälkeen. Suomessa mestaruudesta hyötyivät ainakin Rosbergin yhteistyökumppanit eli vaatetusalan yritys Luhta, Männistön Kenkätehdas ja Fazer. Suomella ei ollut voiton kanssa paljoakaan tekemistä, vaikka Suomen lippu liehuikin palkintokorokkeen vierellä. Rosberg aloitti varsinaisen uransa Saksassa. Hän oli kirjoilla Monte Carlossa ja asui Englannissa. Rosberg ajoi englantilaisen tallin autoa, jonka rahoitus tuli pääosin Saudi-Arabiasta.
Tulokset
| Sij. | N:o | Kuljettaja | Talli | Kierrokset | Aika/Keskeytys | Aika-ajo | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 3 | Michele Alboreto
|
Tyrrell-Ford | 75 | 1:41.57,1 | 3 | 10 |
| 2 | 7 | John Watson
|
McLaren-Ford | 75 | +27,292 sek. | 9 | 6 |
| 3 | 25 | Eddie Cheever
|
Ligier-Matra | 75 | +56,45 sek. | 4 | 4 |
| 4 | 15 | Alain Prost
|
Renault | 75 | +68,648 sek. | 1 | 3 |
| 5 | 6 |  Keke Rosberg
|
Williams-Ford | 75 | +1.11,375 sek. | 6 | 2 |
| 6 | 5 |  Derek Daly
|
Williams-Ford | 74 | +1 kierros | 14 | 1 |
| 7 | 29 |  Marc Surer
|
Arrows-Ford | 74 | +1 kierros | 17 | |
| 8 | 4 | Brian Henton
|
Tyrrell-Ford | 74 | +1 kierros | 19 | |
| 9 | 22 | Andrea de Cesaris
|
Alfa Romeo | 73 | +2 kierrosta | 18 | |
| 10 | 23 | Bruno Giacomelli
|
Alfa Romeo | 73 | +2 kierrosta | 16 | |
| 11 | 30 | Mauro Baldi
|
Arrows-Ford | 73 | +2 kierrosta | 23 | |
| 12 | 17 | Rupert Keegan
|
March-Ford | 73 | +2 kierrosta | 25 | |
| 13 | 18 |  Raul Boesel
|
March-Ford | 69 | +6 kierrosta | 24 | |
| NC | 9 |  Manfred Winkelhock
|
ATS-Ford | 62 | Ei sijoitusta | 22 | |
| Kesk. | 8 |  Niki Lauda
|
McLaren-Ford | 53 | Moottori | 13 | |
| Kesk. | 33 | Tommy Byrne
|
Theodore-Ford | 39 | Ulosajo | 26 | |
| Kesk. | 35 | Derek Warwick
|
Toleman-Hart | 32 | Sytytys | 10 | |
| Kesk. | 11 | Elio de Angelis
|
Lotus-Ford | 28 | Moottori | 20 | |
| Kesk. | 28 | Mario Andretti
|
Ferrari | 26 | Ulosajo | 7 | |
| Kesk. | 1 | Nelson Piquet
|
Brabham-BMW | 26 | Moottori | 12 | |
| Kesk. | 16 | René Arnoux
|
Renault | 20 | Moottori | 2 | |
| Kesk. | 2 | Riccardo Patrese
|
Brabham-BMW | 17 | Kytkin | 5 | |
| Kesk. | 12 | Nigel Mansell
|
Lotus-Ford | 8 | Kolari (Mauro Baldi) | 21 | |
| Kesk. | 26 | Jacques Laffite
|
Ligier-Matra | 5 | Sytytys | 11 | |
| DNS | 27 | Patrick Tambay
|
Ferrari | 0 | Kuljettajan loukkaantuminen | 8 | |
| DNS | 14 |  Roberto Guerrero
|
Ensign-Ford | 0 | Moottori | 15 | |
| DNS | 31 | Jean-Pierre Jarier
|
Osella-Cosworth | 0 | Onnettomuus | 27 | |
| DNQ | 36 | Teo Fabi
|
Toleman-Hart | ||||
| DNQ | 10 |  Eliseo Salazar
|
ATS-Ford | ||||
| DNQ | 20 | Chico Serra
|
Fittipaldi-Ford |
Muuta
- Nopein kierros: Michele Alboreto (Tyrrell) 1.19,639 (29)
- Alboreton ensimmäinen osakilpailuvoitto, johto- ja nopein kierros
- Rosbergin ensimmäinen maailmanmestaruus
- Williams 2. kuljettajien maailmanmestaruus
- Ferrari 7. valmistajien maailmanmestaruus
- Ford 3700 pistettä
- Rupert Keegan viimeinen kilpailu
Lähteet
- ↑ Rosberg's the champion despite just one win ESPN. Arkistoitu 23.1.2022. Viitattu 23.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Miami is coming – but where else has F1 raced in the USA? Formula1.com. 25.4.2021. Formula One World Championship Limited. Viitattu 23.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Helsingin Sanomat 26.9.1982
- ↑ Helsingin Sanomat 27.9.1982
| 1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
| 1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
| 1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
| 1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| 2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
| 2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
| 2020-luku | 2020 | 2021 | 2022 | 2023 | 2024 | |||||
| Radat | Caesars Palace (1981–1982) Las Vegas Strip Circuit (2023–) | |||||||||
.svg){kind=small}
