Lehtirikot
Nykyään Lehtirikot on erittäin ajankohtainen aihe, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion. Lehtirikot on vaikuttanut merkittävästi jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin, ja se on herättänyt keskustelua, kiistoja ja suurta kiinnostusta maailmanlaajuisesti. Lehtirikot on jättänyt vaikuttavan jäljen yhteiskuntaan, kulttuuriin ja historiaan aina alkuperästään nykyiseen vaikutukseensa. Tässä artikkelissa tutkimme Lehtirikot:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen ja analysoimme sen merkitystä ja merkitystä eri yhteyksissä.
| Lehtirikot | |
|---|---|
 Sinirikko (Saxifraga oppositifolia) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Saxifragales |
| Heimo: | Rikkokasvit Saxifragaceae |
| Alaheimo: | Saxifragoideae[1] |
| Suku: |
Lehtirikot Saxifraga L. |
| Katso myös | |
Lehtirikot[2] eli rikot[3] (Saxifraga) (aiemmin myös kivirikot) on rikkokasvien runsaslajisin suku, johon kuuluu noin 475 lajia.[4] Useimmat lajit ovat monivuotisia, matalakasvuisia ruohoja. Rikot ovat levinneet pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealle ja arktiselle vyöhykkeelle. Monet lajit ovat sopeutuneet hyvin kylmiin ja karuihin oloihin, ja niitä kasvaa kaikkein pohjoisimmillakin putkilokasvien esiintymispaikoilla Pohjois-Grönlannissa. Rikoilla on kukissaan viisi terä- ja verholehteä ja kymmenen hedettä kahdessa kiehkurassa. Siemenkota on kypsänä kaksisarvinen. Etenkin monien arktisten lajien lehdet ovat talvivihantia. Suomessa kasvaa 14 luonnonvaraista lajia pääosin harvinaisena tunturialueilla. Useita lajeja kasvatetaan lisäksi koristekasveina.
Rikkojen suku on käsitetty yhtenä isona sukuna tai jaettu useammaksi pienemmäksi suvuksi. Suomessa tavattavat rikot voidaan jakaa lehtirikkojen (Saxifraga) ja vanarikkojen (Micranthes) sukuihin.
Rikkolajeja
Suomessa luonnonvaraisena tavattavat rikkolajit:[5][6]
- Iturikko (Saxifraga foliolosa → nykyisin Micranthes foliolosa)
- Kalliorikko (Saxifraga adscendens)
- Kultarikko (Saxifraga aizoides)
- Lettorikko (Saxifraga hirculus)
- Lumirikko (Saxifraga tenuis → Micranthes tenuis)
- Mäkirikko (Saxifraga tridactylites)
- Mätäsrikko (Saxifraga cespitosa)
- Nuokkurikko (Saxifraga cernua)
- Pahtarikko (Saxifraga nivalis → Micranthes nivalis)
- Papelorikko (Saxifraga granulata)
- Purorikko (Saxifraga rivularis)
- Sammalrikko (Saxifraga hypnoides)
- Sinirikko (Saxifraga oppositifolia)
- Tähtirikko (Saxifraga stellaris → Micranthes stellaris)
Muualla tavattavia rikkoja:[7][8][3]
- Aaroninparta (Saxifraga stolonifera)
- Alppirikko (Saxifraga muscoides)
- Beringinrikko (Saxifraga radiata)
- Burserinrikko (Saxifraga burseriana)
- Hiirenrikko (Saxifraga bronchialis)
- Hopearikko (Saxifraga paniculata)
- Alppihopearikko (Saxifraga paniculata subsp. paniculata)
- Norjanhopearikko (Saxifraga paniculata subsp. laestadii)
- Huippuvuortenrikko (Saxifraga svalbardensis)
- Hunturikko (Saxifraga cuneifolia)
- Isorikko (Saxifraga hostii)
- Kaaririkko (Saxifraga longifolia)
- Keltarikko (Saxifraga juniperifolia)
- Kielirikko (Saxifraga callosa)
- Kreikanrikko (Saxifraga sibthorpii)
- Kuolanrikko (Saxifraga hieraciifolia)
- Lehtorikko (Saxifraga rotundifolia)
- Madeiranrikko (Saxifraga maderensis)
- Mantšurianrikko (Saxifraga manschuriensis)
- Mattorikko (Saxifraga rosacea)
- Naparikko (Saxifraga hyperborea)
- Nororikko (Saxifraga bracteata)
- Paasirikko (Saxifraga osloënsis)
- Portosantonrikko (Saxifraga portosanctana)
- Raerikko (Saxifraga crustata)
- Saxifraga flagellaris
- Rönsyrikko (Saxifraga flagellaris subsp. platysepala)
- Siperianrikko (Saxifraga sibirica)
- Tunturirikko (Saxifraga cotyledon)
- Varjorikko (Saxifraga umbrosa)
- Villarikko (Saxifraga hirsuta)
- Virginianrikko (Saxifraga virginensis)
- Kellukkarikko (Saxifraga × geum)
- Kevätrikko (Saxifraga × eudoxiana)
- Kristallirikko (Saxifraga × andrewsii)
- Kölinrikko (Saxifraga × opdalensis)
- Patjarikko (Saxifraga × arendsii)
- Posliinirikko (Saxifraga × urbium)
- Tyynyrikko (Saxifraga × apiculata)
Lähteet
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
- ↑ Stevens, P. F.: Saxifragaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 26.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Lehtirikot – Saxifraga Laji.fi. Viitattu 26.3.2021.
- ↑ a b Kasvien suomenkieliset nimet: Saxifraga Finto, Kassu. Viitattu 25.8.2021.
- ↑ Saxifraga Tourn. ex L. Plants of the World Online. Viitattu 28.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 54.)
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 226–229.
- ↑ a b Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7
- ↑ a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, 249–255.