Nykyään Lehtirikot on erittäin ajankohtainen aihe, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion. Lehtirikot on vaikuttanut merkittävästi jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin, ja se on herättänyt keskustelua, kiistoja ja suurta kiinnostusta maailmanlaajuisesti. Lehtirikot on jättänyt vaikuttavan jäljen yhteiskuntaan, kulttuuriin ja historiaan aina alkuperästään nykyiseen vaikutukseensa. Tässä artikkelissa tutkimme Lehtirikot:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen ja analysoimme sen merkitystä ja merkitystä eri yhteyksissä.
Lehtirikot | |
---|---|
![]() Sinirikko (Saxifraga oppositifolia) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
Lahko: | Saxifragales |
Heimo: | Rikkokasvit Saxifragaceae |
Alaheimo: | Saxifragoideae[1] |
Suku: |
Lehtirikot Saxifraga L. |
Katso myös | |
Lehtirikot[2] eli rikot[3] (Saxifraga) (aiemmin myös kivirikot) on rikkokasvien runsaslajisin suku, johon kuuluu noin 475 lajia.[4] Useimmat lajit ovat monivuotisia, matalakasvuisia ruohoja. Rikot ovat levinneet pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealle ja arktiselle vyöhykkeelle. Monet lajit ovat sopeutuneet hyvin kylmiin ja karuihin oloihin, ja niitä kasvaa kaikkein pohjoisimmillakin putkilokasvien esiintymispaikoilla Pohjois-Grönlannissa. Rikoilla on kukissaan viisi terä- ja verholehteä ja kymmenen hedettä kahdessa kiehkurassa. Siemenkota on kypsänä kaksisarvinen. Etenkin monien arktisten lajien lehdet ovat talvivihantia. Suomessa kasvaa 14 luonnonvaraista lajia pääosin harvinaisena tunturialueilla. Useita lajeja kasvatetaan lisäksi koristekasveina.
Rikkojen suku on käsitetty yhtenä isona sukuna tai jaettu useammaksi pienemmäksi suvuksi. Suomessa tavattavat rikot voidaan jakaa lehtirikkojen (Saxifraga) ja vanarikkojen (Micranthes) sukuihin.
Suomessa luonnonvaraisena tavattavat rikkolajit:[5][6]
Muualla tavattavia rikkoja:[7][8][3]