Tämänpäiväisessä artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Mark Donohue, joka on viime aikoina herättänyt suurta kiinnostusta. Mark Donohue, joko henkilökohtaisella, sosiaalisella tai ammatillisella tasolla, vaikuttaa merkittävästi elämäämme. Tässä artikkelissa tutkimme Mark Donohue:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutuksia, haasteita ja mahdollisia ratkaisuja. Lisäksi tutkimme, miten Mark Donohue on kehittynyt ajan myötä ja miten se on merkityksellistä nykyään. Kokonaisvaltaisen lähestymistavan avulla pyrimme ymmärtämään paremmin Mark Donohue:tä ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme. Liity kanssamme tälle matkalle saadaksesi lisää tietoa Mark Donohue:stä ja sen merkityksestä nykyisessä todellisuudessamme!
Mark Donohue | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | [1] |
Kansalaisuus |
![]() |
Formula 1 -ura | |
Aktiivivuodet | 1971, 1974–1975 |
Talli(t) | McLaren, Penske |
Kilpailuja | 16 (14 lähtöä) |
Maailmanmestaruuksia | 0 |
Voittoja | 0 |
Palkintosijoja | 1 |
Paalupaikkoja | 0 |
Nopeimpia kierroksia | 0 |
MM-pisteitä | 8 |
Ensimmäinen kilpailu | Kanadan GP 1971 |
Viimeinen kilpailu | Itävallan GP 1975 |
|
Mark Donohue (18. maaliskuuta 1937 Summit, New Jersey, Yhdysvallat – 19. elokuuta 1975 Graz, Steiermark, Itävalta) oli yhdysvaltalainen kilpa-ajaja.[2][3][4]
Jo nuoruudessaan Donohue tapasi Roger Pensken, jonka kanssa hän päätyi tekemään yhteistyötä ja ajoi tämän tallissa monissa eri kilpasarjoissa.[2][4] Hän menestyi hyvin pohjoisamerikkalaisissa sarjoissa, kuten Trans Am -sarjassa, Can-Am -sarjassa ja NASCARissa, kunnes siirtyi kokeilemaan Formula 1:iä Pensken tukemana vuonna 1971 ja ajoi Kanadan GP:ssä kolmanneksi.[2][4][3][5] Donohue kuitenkin palasi nopeasti takaisin Amerikaan, jossa voitti Indianapolis 500:n 1972 ja IROC-mestaruuden 1974.[2][4][6] Donohue kuitenkin palasi Penske Racingin mukana yrittämään uudelleen läpimurtoa Formula 1:ssä.[2][4] Yritys päättyi surullisesti 1975 Itävallan GP:ssä Donohuen menetettyä autonsa hallinnan.[2][4][7] Hän löi päänsä ulosajossa, vaipui seuraavana päivänä koomaan ja kuoli.[2][4]
Vuosi | Talli | Valmistaja | Moottori | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | Sijoitus | Pisteet |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1971 | Penske-White Racing | McLaren M19A |
Ford V8 |
RSA | ESP | MON | NED | FRA | GBR | GER | AUT | ITA | CAN 3 |
USA DNS |
16. | 4[2][3] | ||||
1974 | Penske Cars | Penske PC1 |
Ford V8 |
ARG | BRA | RSA | ESP | BEL | MON | SWE | NED | FRA | GBR | GER | AUT | ITA | CAN 12 |
USA Kesk. |
- | 0 |
1975 | Penske Cars | Penske PC1 |
Ford V8 |
ARG 7 |
BRA Kesk. |
RSA 8 |
ESP Kesk. |
MON Kesk. |
BEL 11 |
SWE 5 |
NED 8 |
FRA Kesk. |
15. | 4[2][3] | ||||||
March 751 |
GBR 5 |
GER Kesk. |
AUT DNS |
ITA | USA |
Donohue on valittu useaan moottoriurheilun kunniajäsengalleriaan. Hänet valittiin International Motorsports Hall of Fameen 1990, Motorsports Hall of Fame of Americaan 1990 ja Sports Car Club of Americaan eli SCCA:aan 2006.[8][9][10]