Tässä artikkelissa käsittelemme Mundilfari-aihetta laajasta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta. Mundilfari on erittäin tärkeä aihe nyky-yhteiskunnassa, koska se vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Näitä linjoja pitkin aiomme tutkia Mundilfari:n eri puolia analysoimalla sen syitä, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja. Lisäksi tarkastelemme eri toimijoiden roolia suhteessa Mundilfari:een sekä siihen liittyviä eettisiä ja moraalisia seurauksia. Tämän artikkelin tavoitteena on viime kädessä tarjota kattava näkemys Mundilfari:stä, jotta lukija saa syvemmän ja rikastuttavan käsityksen tästä erittäin tärkeästä aiheesta.
Mundilfari | |
---|---|
![]() |
|
Löytäminen | |
Löytäjät | useita |
Löytöaika | 2000 |
Kiertoradan ominaisuudet | |
Planeetta | Saturnus |
Eksentrisyys | 0,2051 |
Kiertoaika | 952,83 d |
Inklinaatio | 169,206° |
Fyysiset ominaisuudet | |
Päiväntasaajan halkaisija | ~7 km |
Keskitiheys | 2,3 g/cm3 |
Albedo | 0,06 |
Mundilfari on yksi Saturnuksen lukuisista kuista. Se kuuluu viikinkiryhmään, jotka kiertävät Saturnusta retrogradisesti eli planeetan pyörimissuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan. Kuun löytämisestä kunnian saivat Brett J. Gladman, John J. Kavelaars, Jean-Marc Petit, Hans Scholl, Matthew J. Holman, Brian G. Marsden, Phillip D. Nicholson ja Joseph A. Burns. He käyttivät kanadalais-ranskalais-havaijilaista tähtikaukoputkea Mauna Keassa, Havaijiilla. He löysivät samalla myös seitsemän muuta Saturnuksen kuuta: Tarvosin, Ijiraqin, Thrymrin, Skathin, Siarnaqin, Erriapon ja Suttungrin.[1]
Mundilfaria kutsuttiin aluksi nimellä S/2000 S9. Kuun nimi tulee skandinaavien mytologiasta, jossa Mundilfari on kahden kauniin lapsen isä. Pojan nimeksi tuli "Kuu" ja tytön nimeksi "Aurinko". Muut jumalat kuitenkin lähettivät lapset taivaalle.[1]
Paimenkuut | |
---|---|
Samarataiset | |
G-rengas | Aegaeon |
Sisemmät suuret kuut | |
Alkyonidit | |
Ulommat suuret kuut | |
Inuiittiryhmä | |
Viikinkiryhmä | |
Gallialaisryhmä | |
Varmistamattomat |