Tässä artikkelissa tutkimme Suttungr (kuu):n kiehtovaa maailmaa. Alkuperäistään sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan Suttungr (kuu) on kiinnostanut monia tutkijoita ja harrastajia. Vuosien varrella Suttungr (kuu) on kehittynyt ja sopeutunut kulttuurisiin, teknologisiin ja poliittisiin muutoksiin jättäen lähtemättömän jäljen historiaan. Tässä artikkelissa perehdymme Suttungr (kuu):n tärkeimpiin näkökohtiin ja tarjoamme täydellisen ja yksityiskohtaisen näkemyksen, jonka avulla lukijat voivat paremmin ymmärtää sen tärkeyttä ja merkitystä nykymaailmassa.
Suttungr (kuu) | |
---|---|
![]() |
|
Löytäminen | |
Löytäjät | useita |
Löytöaika | 2000 |
Kiertoradan ominaisuudet | |
Planeetta | Saturnus |
Keskietäisyys | 19 476 700 km |
Eksentrisyys | 0,1139 |
Kiertoaika | 1 016,68 d |
Inklinaatio | 173,888° |
Fyysiset ominaisuudet | |
Päiväntasaajan halkaisija | ~7 km |
Pinta-ala | 153,94 km2 |
Massa | 2,0981 x 1014 kg |
Keskitiheys | 2,3 g/cm3 |
Painovoima pinnalla | 0,001 m/s2 |
Pakonopeus pinnalla | 0,166 km/s |
Albedo | 0,06 |
Kaasukehän ominaisuudet | |
Kaasunpaine | 0 |
Suttungr on yksi Saturnuksen lukuisista kuista. Se kuuluu viikinkiryhmään, jotka kiertävät Saturnusta retrogradisesti eli planeetan pyörimissuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan. Kuun löytämisestä kunnian saivat Brett J. Gladman, John J. Kavelaars, Jean-Marc Petit, Hans Scholl, Matthew J. Holman, Brian G. Marsden, Phillip D. Nicholson ja Joseph A. Burns. He käyttivät kanadalais-ranskalais-havijilaista tähtikaukoputkea Mauna Keassa, Havaijiilla. He löysivät samalla myös seitsemän muuta Saturnuksen kuuta: Tarvosin, Ijiraqin, Thrymrin, Skathin, Siarnaqin, Erriapon ja Mundilfarin.[1]
Suttungria kutsuttiin aluksi nimellä S/2000 S12. Kuun nimi tulee skandinaavien mytologian Suttung-jättiläisestä.[1]
Paimenkuut | |
---|---|
Samarataiset | |
G-rengas | Aegaeon |
Sisemmät suuret kuut | |
Alkyonidit | |
Ulommat suuret kuut | |
Inuiittiryhmä | |
Viikinkiryhmä | |
Gallialaisryhmä | |
Varmistamattomat |