Pikkuliitäjä

Tässä artikkelissa aiomme tutkia aihetta Pikkuliitäjä syvällisesti ja yksityiskohtaisesti. _Var1 on ollut kiinnostava ja keskustelunaihe jo pitkään, ja tässä artikkelissa aiomme tarkastella sen alkuperää, sen vaikutusta yhteiskuntaan ja sen merkitystä nykymaailmassa. Pikkuliitäjä on ollut perustavanlaatuinen elementti monilla jokapäiväisen elämän osa-alueilla alusta alkaen vuosien mittaan kehittyneeseen kehitykseensä. Analysoimme eri näkökulmia, tutkimme oleellista dataa ja esittelemme alan asiantuntijoiden mielipiteitä. Tämä artikkeli pyrkii objektiivisella ja kriittisellä lähestymistavalla valaisemaan Pikkuliitäjä:tä ja sen vaikutusta nykymaailmaan.

Pikkuliitäjä
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Ulappalinnut Procellariiformes
Heimo: Ulappaliitäjät Procellariidae
Suku: Liitäjät Puffinus
Laji: puffinus
Kaksiosainen nimi

Puffinus puffinus
(M.T.Brünnich, 1764)

Katso myös

  Pikkuliitäjä Wikispeciesissä
  Pikkuliitäjä Commonsissa

Pikkuliitäjä (Puffinus puffinus)[2] on liitäjien heimoon kuuluva ulappalintu.

Koko, ulkonäkö ja ääntely

Linnun pituus on 30–38 cm, siipien kärkiväli 76–89 cm ja paino 375–500 g. Höyhenpuku on yläpuolelta mustahko ja alapuolelta hyvin vaalea. Lentokuvio on risti. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Pikkuliitäjät elävät parvissa.

Vanhin Euroopassa rengastettu lintu on Britanniassa tavattu pikkuliitäjä, joka on saavuttanut vähintään 51 vuoden iän.[3][4]

Pikkuliitäjän kiljuvan ääntelyn vuoksi sen paikallinen lempinimi monissa maissa on ”Paholaislintu”.[5]

Esiintyminen

Pikkuliitäjää tavataan Koillis-Atlantilla ja osissa Isoa-Britanniaa ja Irlantia. Vuodesta 1970 se on pesinyt myös Pohjois-Amerikan koillisrannikolla. Maailman populaation koko on 500 000–600 000 yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Suomessa lajia tavataan todella harvoin, se on tavattu kahdesti, 11.9.1994 Mustasaaressa ja 21.8.2002 Uudessakaarlepyyssä.[6] Talvisin ne muuttavat jopa 10 000 kilometrin päähän Atlantin länsirannikkoa seuraten Etelä-Amerikkaan.

Elinympäristö

Laji pesii meren saarilla ja kalastaa avomerellä kaukana rannasta.

Lisääntyminen

Muna.

Pikkuliitäjäpari muodostaa elinikäisen parisuhteen. Laji pesii suurina yhdyskuntina saarilla. Maakolossa olevassa pesässä on vain yksi valkoinen muna, jota molemmat emot vuorollaan hautovat. Pikkuliitäjät tulevat maihin vain öisin välttääkseen lokkien ja kihujen ryöstelyn.

Ravinto

Ne syövät pikkukaloja, erityisesti silliä, kilohailia ja sardiineja. Ruokavalioon kuuluu myös äyriäisiä, mustekaloja ja kalanperkeitä.

Lähteet

  1. ↑ a b BirdLife International: Puffinus puffinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.6.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Pikkuliitäjä: levinneisyys Lintuatlas.fi. Viitattu 8.6.2008.
  3. ↑ Bird ringing in Britain and Ireland in 2003. Ringing & Migration, 2004-01, 22. vsk, nro 2, s. 85–127. doi:10.1080/03078698.2004.9674318 ISSN 0307-8698 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ Longevity list Euring (englanniksi)
  5. ↑ Richard Dawkins: The God Delusion, s. 87
  6. ↑ Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)