Nykymaailmassa Polyteekkarifilmi:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille henkilöille. Polyteekkarifilmi on onnistunut vangitsemaan kaiken ikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion joko yhteiskuntavaikutuksensa, populaarikulttuurinsa tai tieteellisen merkityksensä vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme Polyteekkarifilmi:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen kehitystä ajan mittaan, sen vaikutusta nykyään ja sen olemassaolon mahdollisia seurauksia tulevaisuudessa. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme tarjoamaan kattavan näkemyksen Polyteekkarifilmi:stä ja tarjoamalla lukijalle täydellisen ja rikastuttavan yleiskatsauksen tästä kiehtovasta aiheesta.
Polyteekkarifilmi | |
---|---|
![]() Hera (Kirsti Suonio) ja Zeus (Emil Lindh). |
|
Ohjaaja |
Adolf Lindroos Karl Fager |
Käsikirjoittaja |
Viljo Castrén Rafael Roos |
Tuottaja | Viljo Castrén |
Kuvaaja |
Kurt Jäger Rafael Roos |
Leikkaaja |
Kurt Jäger Rafael Roos |
Pääosat |
Rurik Ekroos Emil Lindh |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi |
Ensi-ilta | 25. toukokuuta 1924 |
Kesto | 69 minuuttia |
Alkuperäiskieli | suomi |
Budjetti | 190 000 mk |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
|
Polyteekkarifilmi (Polytekarfilmen) on suomalainen mykkä dokumenttielokuva vuodelta 1924. Sen tekivät Helsingin polyteekkarit Suomi-Filmi Oy:n avustamina. Dokumentin alaotsikko on Tarina urheilusta, polyteekkareista ja Olympian jumalista, kahden "tupsuniekan" kertomana. Elokuvan oli määrä kerätä matkavaroja Pariisin olympialaisiin lähteville suomalaisurheilijoille.[1]
Suomi-Filmi valmisti vuonna 1958 fiktioelokuvan, jonka nimi on niin ikään Polyteekkarifilmi. Polyteekkarimuseon tilaaman 26-minuuttisen mustavalkoisen mykkäelokuvan ohjasivat Ragnar Dunckers ja Rafael Roos.[2]
Rurik Ekroos | … | polyteekkari Kalle Rask |
Emil Lindh | … | jumalten hallitsija Zeus |
Kirsti Suonio | … | oikeuden jumalatar Hera |
Edda von Bidder-Ehrnrooth | … | Pallas Athene |
Jeanne Forsman-Sundman | … | Afrodite Nea |
Aarne Leppänen | … | Hermes |
Adolf Lindfors | … | Dionysos |
Leo Golowin | … | Apollon |
May Pihlgrén | … | Arthemis |
Urho Seppälä | … | Ares |
Otto Åkesson | … | johtaja Fleurtén-Lemmenheimo |
Sven Relander | … | vanginvartija |
Waldemar Wohlström | … | kerjäläinen |
van Dhosa | … | Hefaistos |
Prologina ja erikoisuutena Polyteekkarifilmissä on urheilumontaasi. Elokuvaan on sijoitettu myös runsaasti "estotonta Suomi-mainontaa".[1] Lisäksi siinä on näkymiä muun muassa teekkarihallituksen istunnosta ja teekkarien yleiskokouksesta. Polyteekkarifilmin näytelmäelokuvamuotoinen tarina on jaettu kuuteen osaan:[1]
Uusi Suomi arvioi Polyteekkarifilmiä: "Emme erehtyne väittäessämme, että polyteekkarien kelpo filmi muodostuu menetykseltään yhdeksi tämän näytäntökauden suurimmista." Kovin menestyksellinen elokuva ei kuitenkaan ollut: se aiheutti ylioppilaskunnalle 125 000 markan tappion (noin 35 000 euroa vuoden 2006 rahassa[3]). Seuraavan kerran teekkarit tekivät kokoillan elokuvan vasta 1960-luvun alussa.[1] Se oli Risto Jarvan ja Jaakko Pakkasvirran Yö vai päivä (1962).
Elokuva kuvattiin talvella 1924 ympäri Helsinkiä, kuten Korkeavuorenkadun paloaseman tornissa. Unioninkadulla suurkirkon tienoilla kuvattiin puolestaan teekkarien reklaamikulkuetta.[4]
Enemmistö Polyteekkarifilmin esiintyjistä oli teekkareita ja heidän tyttöystäviään. Ammattilaisurheilijoita elokuvassa edustivat tuolloin 27-vuotias juoksijalegenda Paavo Nurmi sekä pikaluistelija Clas Thunberg, ensimmäinen yleisurheilun suomalainen olympiavoittaja Verner Järvinen ja taitoluistelijapariskunta Ludovika ja Walter Jakobsson.
Käsikirjoittaja Viljo Castrénista tuli sittemmin Teknillisen korkeakoulun vesirakennuksen professori. Toinen käsikirjoittaja Rafael Roos taasen työskenteli kuvaajana omassa lyhytelokuvavalmistamossaan ja valokuvaamossaan Foto-Roosissa.[5] Polyteekkarifilmin televisioesitysoikeus on Yleisradiolla.[6]