Pyökkikasvit
Nykymaailmassa Pyökkikasvit on aihe, joka on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Alkuperäistään nykypäivään Pyökkikasvit on ollut tutkimuksen, keskustelun ja kiistan kohteena eri aloilla. Johtuipa hänen vaikutuksestaan yhteiskuntaan, talouteen, politiikkaan tai kulttuuriin, Pyökkikasvit on jättänyt lähtemättömän jäljen historiaan. Tässä artikkelissa tutkimme Pyökkikasvit:n eri puolia analysoimalla sen merkitystä, kehitystä ja vaikutuksia nykymaailmaan. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme ymmärtämään Pyökkikasvit:n monimutkaisuutta ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme.
| Pyökkikasvit | |
|---|---|
 Metsätammi (Quercus robur) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kaari: | Streptophyta |
| Luokka: | Embryopsida |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaisten ydinryhmä |
| Kladi: | Rosidit Rosidae |
| Kladi: | Fabidit Fabidae |
| Lahko: | Fagales[1] |
| Heimo: |
Pyökkikasvit Fagaceae Dumort. |
| Synonyymit | |
|
|
 Pyökkikasvien levinneisyyskartta |
|
| Katso myös | |
Pyökkikasvit (Fagaceae) on Fagales-lahkoon kuuluva kasviheimo. Pyökkikasvien tunnusmerkkeihin kuuluvat lehtien sulkamainen suonitus, pajunkissojen muotoiset kukat ja pähkinämäiset hedelmät sekä hedelmäkehto, joka voi sulkea pähkinän jopa kokonaan sisäänsä. Heimon parhaiten tunnettu suku on tammet (Quercus), joiden hedelmää kutsutaan tammenterhoksi. Tammenterhojen kehdot ovat muodostuneet kupiksi, jossa pähkinä lepää.[2]
Luokittelu
Pyökkikasvien heimossa on kaksi alaheimoa.[3]
1. Fagoideae K.Koch
Alaheimossa on vain pyökkien (Fagus) suku, joka kasvaa pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeilla alueilla. Pyökkien lehdet sijaitsevat kahdessa rivissä. Hedekukinto on mykerömäinen, eikä hedekukissa ole emiön jäännettä. Emikukat ovat joutoheteettömiä, ja niissä on pitkät, kaartuvat vartalot; luotti on pallomainen. Kussakin hedelmäkehdossa on kaksi pähkinää.[3]
2. Quercoideae Õrsted
Lehtiasento on alaheimon kasveilla tavallisesti kierteinen. Kukinto on tähkä tai norkko, ja hede- ja emikukat sijaitsevat joko erillisissä tai samoissa kukinnoissa. Hedekukat ovat perättömiä ja niissä on emiön jäänne, joka voi olla mettä erittävä. Emikukissa on joutoheteitä, ja luotit ovat pallomaisia, johteisia tai pistemäisiä ja niiden kärjessä on huokonen. Hedelmäkehto voi olla kuppimainen, suomuinen ja siinä on tavallisesti yhdestä kolmeen pähkinää, suvussa Trigonobalanus jopa yli 15.[3]
Quercoideae-alaheimo käsittää kuusi sukua pohjoisella lauhkealla vyöhykkeellä ja tropiikin vuoristoissa lukuun ottamatta Etelä-Afrikkaa ja Uutta-Seelantia. Australiassakaan ei ole monta alaheimon lajia.[3] Lajeja suvuissa on yhteensä yli 950, ja suurimmat suvut ovat tammet (Quercus, 460 lajia), Lithocarpus (340 lajia) ja Castanopsis (140 lajia).
Suvut
Pyökkikasveihin kuuluu laskutavasta riippuen 8–10 sukua. Neljä eri sukua Notholithocarpus, Colombobalanus, Formanodendron ja Trigonobalanus ovat vain yhden lajin käsittäviä. Näistä kolme jälkimmäistä todennäköisesti yhdistetään kolmelajiseksi Trigonobalanus-suvuksi. Suurilajisimmat suvut ovat koko pohjoiselle pallonpuoliskolle levinneet tammet ja Lithocarpus.
- Castanea – kastanjat; kahdeksan lajia, joita löytyy Itä- ja Lounais-Aasiasta, Kaakkois-Euroopasta ja itäisestä Pohjois-Amerikasta.
- Castanopsis; 143 itä- ja kaakkoisaasialaista lajia.
- Chrysolepis – kultakastanjat; kaksi lajia Yhdysvaltojen länsiosasta.
- Fagus – pyökit eli kehtopyökit; 12 lajia Itä- ja Lounais-Aasiasta, Euroopasta ja itäisestä Pohjois-Amerikasta.
- Lithocarpus; noin 340 lajia, jotka elävät lämpimänlauhkeassa ja trooppisessa Aasiassa.
- Notholithocarpus; yksi laji Notholithocarpus densiflorus Yhdysvaltojen länsirannikolla Kaliforniassa ja Oregonissa.
- Quercus – tammet; noin 460 pohjoisen pallonpuoliskon lajia (suku Cyclobalanopsis mukaan luettuna).
- Trigonobalanus; kolme lajia. [4]
Epävarmoja sukuja:
- Colombobalanus; yksi laji Etelä-Amerikan pohjoisosassa, = Trigonobalanus[4]
- Cyclobalanopsis; noin 150 lajia Kaakkois-Aasiasta, = tammet (Quercus)[4]
- Formanodendron; yksi kaakkoisaasialainen laji, = Trigonobalanus[4]
Etelänpyökit (Nothofagus) luokiteltiin aiemmin pyökkikasveihin, mutta nykyään ne muodostavat oman heimonsa, Nothofagaceae.
Kuvia
-
Japaninkastanjan (Castanea crenata) kukinto. -
Castanopsis cuspidata -lajin emi- (vas.) ja hedekukintoja. -
Puukultakastanjan (Chrysolepis chrysophylla) hedelmä. -
Japaninpyökin (Fagus crenata) hedelmiä. -
Lithocarpus javensis -lajin hedelmiä. -
Lähteet
- Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 . http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.
Viitteet
- ↑ Stevens, P. F.: Fagales Angiosperm Phylogeny Website. 2001–. Missouri Botanical Garden. Viitattu 13.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Watson, L. & Dallwitz, M.J.: The families of flowering plants 1992–2009. Institute of Botany, Chinese Academy of Sciences. Arkistoitu 3.1.2007. Viitattu 11.7.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d Stevens 2001–, viittaus 9.1.2015.
- ↑ a b c d Govaerts, R., ym.: Fagaceae Dumort. Plants of the World Online. The Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 6.10.2022. (englanniksi)
