Soikkolan luterilainen seurakunta

Tämän päivän artikkelissa puhumme Soikkolan luterilainen seurakunta:stä. Tämä aihe on äärimmäisen tärkeä nyky-yhteiskunnassa, sillä se vaikuttaa merkittävästi jokapäiväiseen elämäämme. Vuosien varrella Soikkolan luterilainen seurakunta on ollut keskustelujen, tutkimusten ja keskustelujen kohteena, mikä on osoittanut sen merkityksellisyyden eri alueilla. Siksi on tärkeää ymmärtää perusteellisesti, mitä Soikkolan luterilainen seurakunta on ja miten se vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme. Tämän artikkelin avulla ehdotamme analysoimaan yksityiskohtaisesti Soikkolan luterilainen seurakunta:n eri puolia, sen historiaa, sen vaikutuksia yhteiskuntaan ja mahdollisia ratkaisuja tai ehdotuksia tämän ongelman ratkaisemiseksi.

 Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.

Soikkolan luterilainen seurakunta oli Soikkolan kylässä sijainnut luterilainen seurakunta, joka perustettiin 1620-luvulla. 1700-luvun alun sotavuosien jälkeen Soikkolassa, Kattilalla ja Kapriolla oli yhteinen kirkkoherra. Vuoden 1740 tienoilla Soikkola ja Kattila yhdistettiin, ja vuonna 1834 niihin liitettiin myös Novasolkan seurakunta.

Vuonna 1740 Soikkolaan rakennettiin uusi kirkko, mutta kun se oli lähes valmis, venäläinen pappi vaati sen siirrettäväksi kauemmaksi ortodoksikirkon luota. Uusi puukirkko rakennettiin Järvenperän kylään ilmeisesti vuonna 1810. Kirkko paloi vuonna 1905, ja uusi puukirkko valmistui vuonna 1910. 1900-luvun alussa kirkkoherranvirka oli pitkään täyttämättä, koska köyhään seurakuntaan, jonka kolme kirkkoa sijaitsivat kaukana toisistaan, oli vaikeaa löytää hakijoita.

Vuonna 1919 kolme seurakuntaa erosivat jälleen toisistaan. Soikkolasta tuli vuonna 1930 rajavyöhykettä, eikä sinne enää päästetty saarnaajia. Vuonna 1936 kirkkorakennus muutettiin viljamakasiiniksi.[1]

Soikkolan luterilaiseen seurakuntaan kuului 33 kylää, jotka olivat: Hamala, Harkkola, Uusi Harkkola, Järvenperä, Kirkonmäki (Soikkola), Kolkanpää, Koskina, Koskisenkylä, Loka (Loas), Loukkula, Metsäkylä, Mäkkylä, Mättäsi, Otsave, Oussimäki, Peipiä, Pätsinä, Repola, Ruutsia, Röllölä, Saarove, Savimäki, Pieni Somero, Suuri Somero, Suija, Säätinä, Tammikontu, Tarinaisi, Uusikylä, Venakontsa, Viistina, Voloitsa ja Vääräoja. Vuonna 1919 seurakunnan väkiluku oli noin 700 luterilaista.[2]

Lähteet

  1. ↑ Luther, Georg: Herdaminne för Ingermanland II: De finska och svenska församlingarna och deras prästerskap 1704–1940. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2000. ISBN 951-583-052-4
  2. ↑ Mustonen, Juuso (toim.): Inkerin suomalaiset seurakunnat, s. 60. (Liitteenä kartta nimihakemistoineen) Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1931.
Inkerin historialliset luterilaiset seurakunnat