Soinniton postalveolaarinen frikatiivi

Soinniton postalveolaarinen frikatiivi (myös soinniton palato-alveolaarinen frikatiivi tai soinniton postalveolaarinen sibilantti) on monessa kielessä esiintyvä konsonanttiäänne, joka tunnetaan kansanomaisesti nimellä "suhu-s". Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa sen merkkinä on ja suomalais-ugrilaisessa tarkekirjoituksessa š.

Soinniton postalveolaarinen frikatiivi muodostetaan nostamalla kieltä hammasvallin taakse ja puhaltamalla ilmaa siten, että muodostuu hankaushälyä. Äänihuulet eivät värähtele äännettä muodostettaessa.

Suomen kielessä esiintyy vain vierasperäisissä sanoissa ja kirjoitetaan <š>, tšekin kielestä lainatun käytännön mukaan. Suomessa ʃ merkitään joskus englannin mukaisella yhdistelmällä sh, joskus saksan mukaisella yhdistelmällä sch. Š:n käyttöä pidetään parempana seuraavista syistä:

• suomessa, toisin kuin monessa muussa kielessä, lähes aina sama foneemi merkitään samalla yhdellä (geminaatta kahdella) kirjaimella ja lähes aina sama kirjain ääntyy samana foneemina, eikä tätä suomen kirjoitusasulle ominaista kaunista säännönmukaisuutta pitäisi rikkoa ʃ:nkään tapauksessa
• sanan sisällä suomen kielen nuorehkoissa lainasanoissa ʃ voi esiintyä sekä yksittäiskonsonanttina että geminaattana eikä sh:sta tai sch:sta sanan sisällä voi päätellä, onko kyseessä yksittäiskonsonantti vai geminaatta, mutta š:ää käytettäessä geminaatta voidaan erottaa yksittäiskonsonantista kahdentamalla kirjain
• sh ʃ:n merkkinä suomessa sanan sisällä on huono siksikin, että suomessa sanan sisällä voi esiintyä sh, joka ääntyykin sh, esim. lipashan on täynnä, mieshän on hullu, lautashysteria.^[1] Myöskään ortodoksien pääsiäisherkun pashan nimessä sh ei ole ʃ:n merkki vaan ääntyy sh.

Toisaalta koko ʃ-äänteen käyttöä on suomen kielessä viime vuosikymmeninä vähennetty. Aikaisemmin äännettiin yleisesti esim. ʃovinismi ja kirjoitettiin suosituksen mukaan šovinismi, mutta nykyisin suositellaan s-äännettä ja -kirjainta siihen sanaan: sovinismi. Niinikään sana, joka ennen äännettiin tuʃʃi ja siten suositeltiin kirjoitettavaksi tušši, äännetään ja kirjoitetaan nykyään yleensä tussi.

Monissa muissa kielissä merkitään kahden tai kolmen kirjaimen yhdistelmällä, mutta usein käytössä on muitakin merkintätapoja:

• Englannin kielessä <sh> (mutta myös <s> sanassa sure, <ch> sanassa machine ja <t> sanassa initial)
• Ranskan kielessä <ch>
• Saksan kielessä <sch> (mutta sanan alussa myös <s>, jos sitä seuraa soinniton klusiili /k/, /p/ tai /t/)
• Ruotsin kielessä muun muassa <sk>, <sj> ja <stj>
• Unkarin kielessä merkitään pelkällä s-kirjaimella, sen sijaan -äänne kirjoitetaan yhdistelmällä sz.
• Puolan kielessä merkitään sz-kirjainyhdistelmällä
• turkkilaisissa kielissä merkitään useimmiten <ş> (s ja sedilji).
• Venäjän kielessä ja muissa kyrillisin kirjaimin kirjoitetuissa kielissä äännettä vastaa kirjain Ш.
• Heprean kielessä -äännettä vastaava kirjain on Šin
• idossa ʃ kirjoitetaan sh.