Steariinihappo

Nykyään Steariinihappo on ajankohtainen aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Steariinihappo on osoittautunut analyysin ja pohdinnan arvoiseksi aiheeksi yhteiskunnallisen vaikutuksensa, taloudellisen merkityksensä tai arkielämän vaikutusten vuoksi. Ajan edetessä Steariinihappo tuottaa edelleen keskustelua ja kiistoja, mikä saa meidät tutkimaan sen monia puolia ja syventymään sen merkitykseen ja seurauksiin. Tässä artikkelissa tarkastelemme Steariinihappo:tä lähemmin ja ymmärrämme sen merkityksen nykymaailmassa.

Steariinihappo
Tunnisteet
IUPAC-nimi oktadekaanihappo
CAS-numero
PubChem CID
Ominaisuudet
Molekyylikaava C18H36O2
Moolimassa 284,5 g/mol
Ulkomuoto kiinteä (valkoisia kiteitä)
Sulamispiste 69–72 °C (342–345 K)
Kiehumispiste 376 °C (649 K) hajoaa
Tiheys 0,83–0,94 g/cm3
Liukoisuus veteen ei liukene veteen
Steariinihappo

Steariinihappo on tyydyttynyt pitkäketjuinen rasvahappo, joka on huoneenlämmössä (20 °C) olomuodoltaan kiinteää, valkoisia kiteitä tai jauhetta, jolla on tunnusomainen haju. Sen kemiallinen kaava on C18H36O2 ja rakennekaava CH3(CH2)16COOH. Steariinihaposta käytetään myös nimityksiä 1-heptadekaanikarboksyylihappo ja setyylietikkahappo. Steariinihapon nimi johtuu kreikan sanasta στέαρ "stéar", mikä merkitsee talia.

Steariinihapon moolimassa on 284,5 g/mol, sulamispiste 68,8 °C[1], kiehumispiste 376 °C (hajoaa), tiheys 0,94–0,83 g/cm3, leimahduspiste 196 °C, itsesyttymislämpötila 395 °C ja CAS-numero 57-11-4. Steariinihappo ei liukene veteen.

Steariinihappo on tyydyttyneistä rasvahapoista yleisin palmitiinihapon jälkeen. Rasvoissa se esiintyy muiden rasvahappojen tavoin glyserolin kanssa esteröityneenä.

Steariinihapon suhteellisia osuuksia rasvoissa[1]
Rasva Osuus (%)
ihra eli sianrasva 15
tali 14
voi eli maitorasva 10
ihmisen rasvakudos 8
oliiviöljy 5
maissiöljy 4
kookosöljy 2

Kynttilöiden valmistukseen käytetty steariini on steariinihapon ja palmitiinihapon seosta.

Steariinihapon suolat ja esterit ovat stearaatteja.

Yhdistettä esiintyy myös kukkien tuoksuissa ja semiokemikaalina eliöiden viestinnässä.

Lähteet

  1. a b John McMurry: Organic Chemistry, Seventh Edition. Brooks/Cole, 2008. ISBN 0-495-11258-5 (englanniksi)

Aiheesta muualla